Metsätöissä

Herman Joutsen 1994Suomen metsämuseo Lusto

Neljä- ja viisikymmentäluvun metsätyöt ovat ihan eri maailmasta verrattuna tähän päivään. Murreoppaani Tyyne Varis kertoi 10.1.1978 haastattelussa veljiensä metsätöihin lähtemisestä 1930-luvulla seuraavaa:

Sitten kun poejjat nous aekuiseks, niin sittenhän en ol vuan siinä kot´touhussa. Sitte ne rupes kulukemmaa virman hommissa, että kun ol tuolla missä virman töetä. Aapelkaa liekö tuo kahentoesta vanaha, kun lähtivät tuonne johonnii koevumehtään sittä, sittä ajammaa. Minen muista sitä talloo, mikä se ol Keiteleeltä. Niin sen mualta lähtivät Pertin kansa. Aapel kuato ja Pertti ajo. Liekö tuo kahentoesta vanaha ollu, kun lähtivät sinne virma ajjuu ja toene vijentoesta vanaha, kun lähtivät sinne.

Aapeli siis kaatoi koivut ja Pertti ajoi ne puulaaniin hevosellaan. Suomen metsämuseo Luston edustalla on Herman Joutsenen suunnittelema Ajomies-patsas (1994). Tämä luonnollista kokoa oleva patsas on kunnianosoitus metsätyössä puurtaneelle työparille eli miehelle ja suomenhevoselle.

Tutustuin viime kesänä metsämuseo Lustossa vuoden 2020 päänäyttelyyn Miehen työ – Suomi taitekohdassa 1970. Näyttelyssä on 1970-luvun metsätyöntekijöistä ja työn murroksesta valokuvia, joista välittyy raskaan työn arki metsissä ja taukotuvissa, mutta myös ilonhetket. Tämä erikoisnäyttely on esillä Lustossa 2.6.2020 – 13.3.2022. Lustossa on myös Miehen työ -verkkonäyttely sekä perusnäyttely Vanha savotta. Kaikki näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja informatiivisia. Tunsin syvää kunnioitusta entisajan metsätyömiehiä kohtaan.

Tietokirjailija Risto Jussila kuvaa kirjassaan Kuningasmetsuri Jaakko Pessinen mainiosti metsurin karua arkea. Suurten ikäluokkien mies Jaakko Pessinen on siirtokarjalaisen sotaveteraanin poika ja aloitti metsätyöt jo lapsena pokasahalla ja jatkoi ammattimetsurina 70-vuotiaaksi asti. Metsuri-nimike on muuten otettu käyttöön metsätyömies-nimityksen tilalle vasta 1967 Metsäradion ammattinimikekilpailun voiton myötä.

Nykyisin ei taida olla enää metsureita vaan koneet tekevät ne työt. Meidän metsästäkin Laukkalassa metsätyökone kävi hakemassa puita toista vuotta sitten syksyllä. En ollut paikalla, kun melkein talon kokoinen kone oli ryskänyt metsässä ja tuonut noutamista vaille valmiit puut maantien varteen odottamaan virman tukirekkaa. Näin kyllä myöhemmin koneen jäljet maastossa sekä mätästyslaikut.

Itse olen saanut tuntumaa metsätyöhön tämän vuoden alussa, vaikkakin kovin pienimuotoisesti ja tekniikkaa opetellen. Olimme viime kesänä keränneet mökin ympäristössä hakkuutähteitä ja tuulenkaatopuita pinoihin ja kasoihin odottamaan lunta ajokeliksi. Vuodenvaihteessa saatiinkin oikea talvi, mikä mahdollisti tosiaan ajamisen moottorikelkalla. Lumen peittämä pino toisensa perästä löytyi ja puut siirtyivät kelkan reki kerrallaan metsästä mökin pihaan. Niissä riittää sahaamista ja halkomista, niin että ensi kesänä mökkiläisen aika ei tule pitkäksi.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Hyvä että nostat Suomen hyvinvoinnin rakentajien unohdetut sankarit.
    Tietäneeköhän nykypolitikot heistä ja heidän työstään mitään.

  • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

    Kiitos Veikko.
    Luston näyttely oli kunnianosoitus näille unohdetuille sankareille hyvinvoinntimme rakentajille, Suomen metsätyömiehille.

Jätä kommentti

*