Kertojana on Tyyne Varis o.s. Udd, syntynyt 23.5.1902. Haastattelijana Sirpa Ruotsalainen. Nauhoitin savon murretta opintoihini liittyen 10.1.1978 Pielaveden Laukkalan Hernejärvellä.

Miten lapset syntyivät ennen vanhaan?

Tyyne kertoi, miten hänelle syntyi pikkuveli. Samoin sain kuulla hänen oman poikansa ja tyttärensä syntymästä.

Tyynelle syntyi pikkuveli

Sinä aekana miten lapset synty mualimaa. Minä muistan kun äet tul saeraaks, mutta ei siitä minulle enempee huuvveltu siitä asijasta, mut sisko pan heinäsäkin hevosen selekää ja lähti Keiteleen kirkolle ja sitten ilimaatu kätilö. Ja toenen sisko lämmitti saanan – nuorempi sisko – ja äet män sinne. Ja se kätilö tul sinne, kun saana ol lämminny ja seleviny. Ja sittä ei ollu kun muutama tunti par, kuntul vakan kans ja sano, että lentokone toe meille pikkupoojjan ja se ol minusta lystijä. Aatella kun minä otin syllii ja hyvväelin sitä siinä vakassa, että kun minä saen veljen. Minä olin neljä vuotta ja yks kuukautta on meijjän väliä. Se on ihan varmasti minun mielessä.

Se käv se kätilö Ilivesjärvi, josta jo puhuen, että se nous hevosen selekää säkin piälle ja Eetla kyyvihti sinne Keiteleelle sen, ja se saanan lattialle synty. Hevosella kyyvihti sitte poekkeen siinä säkin piällä. Se vei tänne Keiteleen tien suuhu, onko sitä neljä kilometrijä ja sittä otti yhestä talosta kärrit ja sittä tuota vei Keiteleen kirkolle sen kätilön. Kätilö pit männä hakemaa, kun ei ollu puhelinta eikä mittää, nii se piti männä sinne kirkolle ja tavotti jos tavotti ja jos ei tavottanna, niin tie yksinäs (lapsi).

Äeti tul pihhaa kolomen vuorokaavven piästä sittä sieltä saanasta ja sittä se män kammarii ja sittä Eetla rupes tekemmää niitä huushollitöetä. Se ol sittä kaheksantoesta vanaha se vanhin sisko, vanahin laps meillä. Ja se alusti vehnästaekinan ja leipätaekinan. Niin äet sängyssö sormellaan koettel sitä, että minkälaesta se on se leipä sekä vehnänen. Ja se hiero ja paesto ne ja se teki sen kahen viikon aejjan niitä huushollitöetä. Meillol kuus lehmee. Nii kaheksallatoesta ol toenen tyttö jja kuuvvellatoesta ol toenen. Ne hoeti tallouvven, tekivät kaekki työt. Sitte äet lähti niihen hommii tyttöen kanssa siinä ja lähtivät sitä kotia viemmää. Se ol sitä lehmän hoetoo ja lapsen hoetoo.

Tyynelle syntyi poika ja tytär

Mummuja ol sittä, jotka. Tässäkii ol Riikka Laakkanen, kun ol ketreemässä, nii Pertti synty, ensimmäene tässä pihassa, nii minä sanoen Riikalle, että kun keitin puoliseks – harvoen keitin perunoeta ja kastiketta – niin minä sanoen, että kuuleppas Riikka kun minä panin vettä tuonne kyökkiin, että tulepas minun jälestä, kun minä en oo oekeen terve. Tulj sinne kammarii ja sano, että mitenkä nyt on, niin minä sanoen, että minä luulen, että tässä tulloo pere lissääkseen. Ja minä mänin sinne kammariin ja Riikka toe astijalla vettä ja kun se piäs sinne, nii sillo ol poeka mualimassa. Sano, että no siinäpä ei viivytty, ja se rupes pesemään se rasvas ja rupes pesemään, nii sano, että tämä poekapa ei oo kaavvan kun juoksoo, kun tarttu hänen käsvarteen kiinni. Vajjoo kymmenen kuukaatta, niin lähti tuo poeka ja juoksemaa.  Kyllä se paekkasa pit.

Ja viimese minuva vielä naarattaa, kun mummu ol sanona, kun kätilö sittä tul että se viimenen tyttö syntynnä vehnästen hieronnan pöyvvälle ja kätilö tul pihalle. Sittä tuo nuapurin tyttö tul sittä että kahvin keittää, kun minä olin tässä yksinään, että ei ollu mittää semmosta jokoes kahvin keittännä. Mummu istu,  kun se ol niin huonossa  tae eekaet se niin huonossa kunnossakkaan, mutta eihän tuota viihtinnä pyytee. Niin tuota minä sanoen Irjalle, tuolle nuapurin tytölle kun tul, että hiero tuo loppupitko, hiero ja paa uuniin, kun en minä kehtoo ennee. Hiero loppuu ja paa kahvipannu tulelle, kun näkkyy ukko tulovan tuon kätilön kans, niin minä lähen sen puhheille. Minä mänin sinne kammariin. Ja Irja pan kahvipannun tulelle ja minä pistääsin sänkyyn, ni tyttö ol mualla. Irja tullu tuppaan ja ol sanonna mummuvaenoolle, että että arvoo, ni mummu ol sanona, että mittee, ni sanona, että talossa on tyttöjä. Nii mummu ol sanona, että sepä puotti kun susi paskasa. Ol sanona, että se ei viivy tyttö hyvin kaavvan nuissa hommissaa että justiin pitkon jätti käsistää pöyvälle ja män kammarii, nii Irja toe tijon, että tyttöjä on. Ja minnuu ee koskenna yhtää. Se vähän vua kirvelti ja se sillon ol mualla (vauva). Se tulj niin sukkelasti.

Olhan siellä yks meijjän nuapuri, nuapurin mies siellä eukkoneen yhen kerran metässä ni, ropsin teossa ollunna ni, kahesa olleet metässä ni – se ol maaliskuuta – ni ol se eokko tuumanna, että suahan nähä, että kun hän ei oo oekeen tervennä. Nii ruvena näre- ropsihavukeon piälle ja siinä tek poejjan, ja ei ollu vuatteita matkassa mittää. Heitti alushammeesa ja kiäräs sen (vauvan) siihen ja hivukset leikkas piästään, hivuksia ja sito navan. Sieppas poejjan kaenaloosa ja lähti pihhaa. Kilomeri ol pihhaa sieltä metästä.  Synty ihan terve laps. Hivuksilla sito navan ja lähti pihhaa. Mies lähti matkaa. Sillae siellä tapahtu.

Tästä linkistä kuulet Tyyne Variksen (s. 23.5.1902) haastattelun. Haastattelijana Sirpa Ruotsalainen 10.1.1978 Laukkalan Hernejärvellä. Käynnistä äänite osoittamalla palkin vasenta reunaa, jolloin hiiren nuoli muuttuu osoittavaksi sormeksi.