Muikkuapajilla

Verkkoa_muikku vedetään järvestä
Vedetään nuottaa, saadaan kaloja, kissalle kiisket, koiralle kuoreet, muorille mujeet, itse syödään isot kalat, pienet kalat myödään – kups kalat konttiin. Tunnethan sinä tämän lastenlorun?
Päivölän pihalta kuuluu autojen ja miesten ääniä, varastossa ja sen ulkopuolella palaa valot, on kylmää ja pimeää. Tällaisia mielikuvia palaa mieleeni lapsuudenkotini myöhäsyksyn illoista.
Muikkujen päästelijä YL
Paikalliset kalastajat ovat tuoneet isälleni muikkuja, jotka nyt punnitaan ja pakataan laatikoihin odottamaan kirkonkylälle vientiä. Tuntien jälkeen kylmissään oleva ja muikuilta haiseva isäni palaa sisälle lämpimään – työ on tehty.
Seuraavina vuosikymmeninä en ollut muikkujen kanssa muuten tekemisissä kuin että ostin kilon silloin, toisen tällöin Kuopion kauppahallista omaan ruoanlaittoon.
Tilanne muuttui, kun tapasin tämän Niskasen, aviomieheni. Hän on innokas kalamies, pyytää verkoilla Saimaalla. Muikku liikkuu vuodenaikojen mukaan: on kevätpaikka juhannukseen asti, sitten loppukesän paikka, syksypaikka ja lopuksi kutupaikka. Verkon silmäkoko määräytyy muikkujen koon mukaan, kutuaikaan se on hivenen suurempi. Saimaan muikut ovat muuten ihan eri kokoluokkaa kuin pielavetiset muikut, ne muistuttavat enemmän silakoita kuin mujeita. Tykkäisin kyllä enemmän niistä pienistä, joita olen tottunut syömään…
Joskus verkkoja kokemasta tullaan takaisin kalavasu tyhjänä, toisinaan taas Ahti suo antejaan niin, ettei tiedä, mihin niiden kalojen kanssa joutuu. Eräänä lokakuun viikonloppuna Pertsa sai kaverinsa Ykän kanssa pari ämpärillistä muikkuja. Miehillä oli tuntien työ  päästellessään kaloja verkosta, ja sen jälkeen loppupäivä menikin muikkuja siivotessa.

Muikut halstrattuna
Kaloja savustettiin, halstrattiin ja paistettiin. Savustettu muikku, ah ja voih, mutta kun syöt niitä vajaan viikon, niin melkein jo syöjällekin kasvaa evät.. Pertsa teki muikuista jopa   kalakukonkin, hän on näet opetellut sen tekemisen, vaikka ei savolainen olekaan.
Lokakuussa perinteisenä muikkujuhlaviikonloppuna meidän mökillä on aika paljon väkeä. Miehet vievät yöksi verkot järveen toivoen, että aamulla olisi iso saalis, koska on monta syöjää. Jos muikkuja on tullut runsaasti, pihalle laitetaan pöytä ja sen äärellä siivotaan kalat     porukalla. Sormet tahtovat siinä hommassa kohmettua, joten yksi meistä huolehtii, että käytössä on koko ajan kuumaa vettä käsien lämmittämiseksi.
Koska silloin on kutuaika, kaloista tulee mätiä runsaasti. Se erotellaan, puhdistetaan ja siivilöidään ja lopulta pakastetaan tämän porukan pikkujouluherkuksi, pikkujoulut pidetään sitten tammi-helmikuussa.
Joskus on muikkujuhlilla ollut yhteensä kahdeksan kalaa kolmessa verkossa. Siinäpä miettimistä, miten ne parhaiten kokkaisi kahdelletoista hengelle.. Onko sinulla ehdotuksia?
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Kommentit

  • Maritta Kärkkäinen

    Kiitos kivasta kirjoituksestasi. Aiheutti sen, että nyt pitäisi löytää äkkiä hyviä muikkuja paistettavaksi. Vesi kielellä, muikut mielessä :)

    • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

      Kiitos kommentistasi Maritta. Olisinpa tuon tiennyt, niin olisin tuonut tällä 6.11. Laukkalan-reissullani sinulle muutamia kymmeniä muikkuja, meillä kun on niitä taas enemmän kuin syötäväksi asti! Sirpa

Kommentointi on suljettu.