Oletko jo tänä keväänä tavannut jossain metsän siimeksessä kaunottaren nimeltään näsiä? Nyt on nimittäin juuri se aika, kun näsiät avaavat kukkanuppunsa ohikulkijan ihasteltavaksi.
Näsiä on alle metrin pituinen pystyhaarainen, jopa yksivartinen pensas, joka viihtyy järven läheisyydessä ja kosteana pysyvillä lehtomaisilla mailla. Vanhan kansan uskomuksen mukaan näsiän kasvupaikoilla pohjaveden pinta on hyvin matalalla, ja tätä tietoa on yleisesti hyödynnetty kaivon paikan valinnassa.
Näsiää kutsutaan myös lehtonäsiäksi ja riidenmarjaksi. Näsiä kukkii ennen lehtien puhkeamista huhti-toukokuussa, mutta jo maaliskuussa huomasin nuppujen alkuja. Näsiän kukat ovat kellomaiset, vaaleanpunaiset ja hyväntuoksuiset – hullaannun siitä tuoksusta. Näsiä on kahdesti kaunis eli kukkiessaan ja marjoessaan, muulloin sitä ei oikeastaan huomaakaan, koska se on tavallinen vihreälehtinen pensas. Näsiä on poistettu muutama vuosi sitten viralliselta uhanalaisten kasvien listalta, ja nyt se on rauhoitettu vain Ahvenanmaalla.
Puutarhakasvina näsiä menestyy myös aurinkoisemmalla paikalla, jossa se kasvaa vuosien mittaan monivartiseksi ja runsaasti kukkivaksi pensaaksi, sellainen meillä on nyt kesäpaikan pihalla Laukkalassa. Lumisade voi joskus yllättää aikaiset kevään kukkijat, mutta eivät ne siitä välitä.

Näsiähän on myrkyllinen kauttaaltaan eli myös puuaines ja lehdet ovat myrkyllisiä. Eräs tuttavan tuttava kertoi, että hän keräsi lapsena näsiöitä ja kuljetti oksat suussa kotiin toivoen, etteivät kauniit kukat nuukahtaisi matkalla. Suu oli palanut täysin rakoille. Näsiä ei ole myöskään hyvä maljakkokukka, sillä pelkkä haju voi aiheuttaa pyörrytystä ja päänsärkyä.
Joskus ennen vanhaan Venäjällä tikkuja työnnetty ihon alle, jotta iho menisi paiseille. Ihoa on sitten näytetty armeijan kutsuntatilaisuudessa, ja näin vältetty asepalvelukseen astuminen.
Näsiän kiiltävänpunaiset marjat ovat kauniita, mutta syötynä äärettömän myrkyllisiä: kymmenen marjaa voi tappaa aikuisen ja kuusi marjaa lapsen. Linnut ovat kuitenkin hyvin persoja näsiän marjoille, eikä marjoissa oleva myrkyllinen aine vaikuta niihin haitallisesti.
Tätä kaunotarta katsellaan siis etäältä tai ei ainakaan kosketa siihen.
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.