Nuorna vitsa väännettävä

Oltiin leikkimässä siskojen kanssa metsän reunassa, kun käsky kävi. Oli minun vuoroni jättää talvileikit sikseen ja lähteä auttamaan isää järvelle. Sukset jalkaan ja menoksi, sillä isän oli hankala kokea yksin jään alla olevia verkkoja. Hiihdettiin sitten metsän poikki järvelle. Jäällä autoin isää niin, että seisoin toisella avannolla antamassa narua, kun isä veti verkkoa toisesta avannosta ulos. Paljain käsin isä-Imppo päästeli haukia ja mateita irti verkosta. Hän oli hyvin karaistunut, koska oli harrastanut talvikalastusta koko ikänsä. Kun kerran viikossa uittaa käsiään jäisessä vedessä, nuhat ja lenssut pysyvät loitolla!
Ilmari avannolla (2)

Lumisade 2.2.16 IMG_2057 (2)Kerran meidän tyttöjen piti viedä kengät suutarille Heikkilään, sinne oli kotoa parin kilometrin matka. Oli helmikuinen pyrypäivä, ja entistäkin lunta oli vaivoiksi asti. Meitä lähti matkaan siskoni Aila, serkkumme Pike ja minä. Piti keksiä jotain hauskaa, että matka taittuisi kevyemmin, niinpä me olimme muka menossa kihlamarkkinoille Kuopioon. Emme me tienneet, mitkä ne kihlamarkkinat ovat, mutta sana kuulosti mukavalta korvissa. Kengät  saimme korjattuina mukaan, ja uppuroimme takaisin kotiin ennen pimeän tuloa. Tarina ei kerro, miten niiden kihlojen kävi, mutta ei meillä ollut kyllä sulhasiakaan matkassa..
Kesätyöt ja muiden lasten työt
Kesäisin kuului lähteä viemään isän pyytämiä kaloja pyörällä milloin mihinkin suuntaan kylää. Kerran olin ajanut jo viisi kilometriä, kun huomasin, että minulla on aamutossut jalassani. Nythän käydään kouluakin reinot tai ainot jalassa, mutta silloin oli aika toinen. Vähän hävetti, mutta takaisinkaan ei enää kannattanut kääntyä. Joskus korissani oli kalojen lisäksi viemisinä kissanpentu, niitä kun siunaantui meille yli oman tarpeen.
Kesäkuun alussa me siskokset olimme toisinaan mummulassa harventamassa lantun taimia. Siitä taisi saada jonkin pennin palkkaakin. Olin silloin kansakouluikäinen, mutta vieläkin muistan, miten opin arvostamaan työn tekoa siellä kuumalla lanttupellolla kyykkiessäni.
Siskoni omassa perheessä astioiden pesu oli jaettu sekä vanhemmille että kouluikäisille lapsille tasapuolisesti, ja keittiön seinällä oli vuorolista. Ehkäpä kuvassa oleva pikku-Ninni oli vielä listan ulkopuolella, ja hän vasta harjoitteli tiskaamista. Sisareni tytär piti kesälomallaan huolta mumminsa kasvimaasta, ja välillä tehtäviin kuului myös kahden pienen serkun kaitseminen ilman palkkaa. Mutta hänellä ja pikkuveljellä oli myös ukin kanssa bisneksiä: lapset keräsivät voikukkia mummilan pihasta. Yhdestä tuoreesta kukasta he saivat 10 penniä ja jo höytyvillä olevasta 20 penniä.
Nöpö-hamsterin häkin siivous
Omien lasteni kotityöt olivat erilaisia kuin minulla aikanaan. Koska he olivat halunneet lemmikeikseen hamsterit, niistä piti myös huolehtia. Lapset syöttivät joka päivä Nöpön ja Lilin ja vaihtoivat niille raikasta vettä sekä kerran viikossa siivosivat hamsterihäkit – eikä kitinöitä kuulunut.
Meillä tyttären ja pojan kuului pienestä alkaen siivota omat huoneensa ja vessat, ja koko huoneiston viikkosiivous osui jokaiselle perheenjäsenelle vuorotellen. Juniorilla riitti ala-asteikäisenä ihmettelemistä, miten iskällä voi mennä kodin siivoamisessa koko päivä, kun hän itse imuroi omakotitalon toistasataa neliötä kahdessakymmenessä minuutissa! Hyvä oppi pojalle siivoamisesta kuitenkin tuli, sillä nyt aikuisena miehenä hänen kotinsa on erittäin siisti.
Elokuussa neljä täyttänyt sukulaistyttö Inka säästää omia siivouskolikoitaan isompaa ostosta varten. Inkan on siivottava iltaisin leikkikalut pois lattialta, ja siitä hän saa pienen rahan. Jos lastenhuone on siistimättä, siitä puolestaan on sanktiona lastenohjelmien katsomiskielto kolmeksi päiväksi.
Radiosta kuulin muutama päivä sitten, mitä eräs eteläsuomalainen huoltoasemayrittäjä kertoi lastensa kesätöistä: 12-vuotias tytär oli ollut jo viime kesänä kassalla, ja nyt hän aikoi laittaa 9-vuotiaan poikansa opettelemaan työn tekoa huoltoasemalla. Toisen reippaan lomittajan näin Lappeenrannassa. Kun kävin päivänä muutamana kuntosalilla asioimassa, siellä oli tiskin takana omistajan kymmenvuotinen tytär, joka sanoi tuuraavansa isää.
Mieheni Pertsa kertoi lapsuusmuistonaan, että hänelle ja hänen kolmelle siskolleen maksettiin mummolassa siitä, että he olivat hiljaa. Päiväruuan jälkeen vanhempi väki halusi ottaa ruokaperräiset – ja nokosten ajan tuvassa piti olla hiljaista. Se oli kuulemma vaikeaa, ja sisarukset koettivat kilvan saada toisiaan rikkomaan hiljaisuuden.
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Kommentit

  • Maritta Kärkkäinen

    Kiitos mukavasta kirjoituksestasi. Varsinkin näinä aikoina tulee väistämättä mieleen ne entiset ajat jolloin lapset oppivat tekemään työtä pienestä pitäen kukin vointinsa mukaan. Se oli tervettä kasvatusta :) Tuon muistan hyvin miten vaikeaa oli olla hiljaa silloin kun aikuiset kuuntelivat uutisia.

    • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

      Kiitos kommentistasi Maritta. Minunkin mielestäni oli erinomainen asia, että opimme tekemään työtä jo nuorena – ei siitä ole kyllä ollut haittaa elämän varrella!

  • Anneli Asunmaa

    Kiitos Sirpa kirjoituksestasi. Samantapaisia muistoja on minullakin. Minäkin opin tekemääntyötä jo hyvin aikaisin, maalaistalossa kun asuttiin. Lantun sijaan minä harvensin sokerijuurikasta ja kuumana kesäpäivänä se oli välillä tuskallista! Eikä ollut edes järveä lähellä, jotta olisi voinut pulahtaa välillä viilentymään. Sitten eräänä syksynä isä kysyi minulta ja 2 veljeltäni, laitetaanko taas sokerijuurikasta ensi vuonna. 3 suusta kuului heti: ei laiteta!

    • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

      Kiitos kommentistasi Anneli. Hyviä oppeja ne lapsuuden työkokemukset olivat mielestäni, niin näemmä sinullakin. Laitettiinko teille muuten seuraavana syksynä sokerijuurikasta? Ehkä ei.

Jätä kommentti

*