Paketti

Hei äiti, tuli pakettikortti! Hilli-mummu on laittanut meille paketin! Milloin mennään postiin hakemaan se? Siskot ja minä olemme innoissamme. Pakettikortti tiesi mieluisaa pakettia Kemin mummulta.
Kemin mummun paketti oli aina neliskanttinen, se oli päällystetty ruskealla paperilla ja sidottu ja solmittu narulla tiukasti joka kantiltaan. Lähettäjä tiesi tarkalleen, miten tehdään paketti, joka kestää kaikenlaisen käsittelyn purkautumatta.
Oli juhlallinen hetki, kun ensin avattiin narut, sitten purettiin hitaasti monta paperikerrosta ja lopulta kurkistettiin itse pakettiin. Heti kun kannet saatiin auki, sisältä lehahti herkullinen tuoksu. Olen jälkeenpäin miettinyt, mikä sen erikoisen aromin sai aikaan. Luultavasti se oli omenien ja kakun yhdistelmä. Paketissa oli nimittäin aina mummun leipoma, voilla höystetty sokerikakku, usein laatikon pohjalla oli myös muutama omena. Oli siellä tietysti kirje tyttärelle eli meidän äidillemme. Äiti sai aina myös romanttisia naistenlehtiä, Viikonloppuja ja muita, tosin liekö koskaan ehtinyt noita lehtiä lukemaan.
Kun meillä kotona oli eräänä talvena suksen siteistä puute, Hilli-mummu tuli avuksi Kemistä. Hän oli sahannut poikki kolmet vanhat sukset, joitten siteet laittoi meille postipakettina. Ehkäpä isä osti kolmet sukset ja laittoi kuhunkin pariin Kemistä tulleet siteet, olisivatko olleet rotanloukut. Muistaakseni mummu postitti meille kerran myös paksuja ruokosauvoja, olisikohan hän sillä kertaa tehnyt pitkulaisen paketin sauvoista ja ilman kakkua tai omenia.
Paketteja on mukava lähettää ja mieluisa saada. Kun olin opiskelemassa Turussa, näin syyskuussa torilla kuivattuja tammivastoja. Ne olivat minulle ihan uusi asia, tähän asti olin ropsutellut saunassa vain koivuvastalla. Ostin neljä vastaa ilahduttaakseni sekä vanhempiani että appelan väkeä. Tein vastoista kaksi pakettia, kirjoitin nimet päälle ja vein paketit postiin.
Syksyn mittaan tulin käymään kotona Laukkalassa. Kun kävin anoppilassa Sulkavanjärvellä, he kiittivät tammivastasta ja sanoivat, että olipa se riittoisa, kun sillä vastoivat itseään appi ja anoppi, anopin isä Jussi- ukki ja anopin äiti Anna-mummu sekä isosetä Matti! Kun sitten puolestaan menin vanhempieni luokse synnyinkotiini, sain kuulla, että äiti ja isä saivat kolme vastaa yhden sijasta. Olin siis laittanut nimet väärin paketteihin!
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*