Punaisena kuin rapu

Tässä merrassa on vain yksi.. No, on sekin rikkana rokassa. Miehet etenevät veneellään poukamasta toiseen. Huonon saalispaikan merta siirretään uuteen paikkaan. Loppujen lopuksi katsomiskierrokselta kertyy kymmenkunta rapua, jotka laitetaan sumppuun. Sellaisena toimii järven pohjassa pidettävä katiskaverkosta tehty isohko kehikko.
blogi Punaisena kuin rapu

Mökkirannan sumpussa käykin jo melkoinen kuhina. On sopivan kokoisia ja on isoja rapuja, on kaksisaksisia ja yksisaksisia. On myös tynkäsaksisia rapuja, koska rapu voi kasvattaa uuden saksen taistelussa katkenneen tilalle.
Miehet ovat koonneet rapuja parisen viikkoa, ja nyt on H-hetki eli alkamassa rapujuhlat.
Mieheni Lassen entisillä työkavereilla puolisoineen on tapana kokoontua pari kolme kertaa vuodessa, ja rapujuhla saaressa meidän mökillä on yksi näistä tapaamisista. Alun toistakymmentä henkeä meitä taitaa nytkin olla koolla. Joku pilkkoo tilliä, toinen taittelee servettejä ja laittaa muuta rekvisiittaa pitkään pöytään, kolmas juoksuttaa samppanjaa kylmenemään.
Kolme neljä meistä hyörii itse rapujen keitossa pihamaalla. Se on tarkkaa puuhaa: veden on kiehuttava, kellosta on laskettava keittoaika ja ravut on saatava hyvin nopeasti kylmäksi keittämisen jälkeen.

DSC_0553

Myöhemmin ne kuivataan ja asetellaan kauniiksi punaiseksi keoksi, joka viimeistellään tillikruunulla. Iltaan mennessä kaikki on valmista, iloista ja juhlavaa samaan aikaan. Nyt voi saksiniekkojen syönti alkaa. Malja ensimmäiselle sakselle!

20140925_133158_resized
Kerran – kauan sitten – vanhempani päättivät pitää rapukestit, mutta miten kävikään. Isä oli tilannut ja saanut tutultaan parikymmentä rapua. Juhlat päätettiin pitää tulevana pyhänä, ja siihen asti rapuset saisivat odottaa, siksipä isäni laittoi ne saunan edessä olevaan korkeaan puiseen vesitynnyriin.
Sitten koitti sunnuntai. Isä lähti hakemaan saunalta rapuja keitettäväksi, mutta perillä hän ei ollut uskoa silmiään: tynnyri oli tyhjä! Ravut olivat kiivenneet sieltä omille teilleen ja hävinneet metsään.
Tästä takaiskusta huolimatta lapsuudenkodissani syötiin myöhemmin ainakin kerran rapuja – niistä juhlista on jopa valokuva todisteena!
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän työskentelee Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja opettaa liiketalouden yksikössä tulevia tradenomeja. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*