Tonttusilmät

Jotain punaista vilahti lumisen kuusen takaa.. tonttuko? Ei, ei tällä kertaa. Se oli parivuotias taapero punaisessa suojapuvussaan, isä ja pulkka kavereina, taisivat oikaista metsäpolun poikki leikkipuistoon. Joulun edellä näen joka puolella tonttujen varjoja ja punaisia häivähdyksiä. Sellaisia näkee, jos on tonttusilmät..
Ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström tunnetaan pohjoismaisen, kuvallisen tonttuhahmon luojana. Hän yhdisti kuvissaan kansaperinteen ja joulunvieton. Nyströmin luomia tonttuja rakastan ja haluan uskoa niihin – ainakin joulua odotellessani.
Tunnet ehkä (Wil Huygenin) Suuren tonttukirjan. Se on ihastuttava teos metsässä asustavista viisitoistasenttisistä tontuista ja heidän elämästään. Tarmo Kunnas puolestaan loi omat  tonttuhahmonsa, nekin ovat veikeitä ja iloisia kavereita.
Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa-teoksessa kerrotaan, että kodinhaltiat olivat totta ja entisaikojen ihmiset pitivät niistä hyvää huolta. Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa. Myös joulusaunaan viimeinen kylpijä jätti ylimääräisen vastan tonttua varten.
Meidän mummulassa asui tallissa tallitonttu ja navetassa navettatonttu, riihessä riihitonttu ja aitassa aittatonttu. Meillä kotona asustelivat kotitonttu ja saunatonttu.
Me tiesimme lapsena, että meidän saunassa asui tonttu vintillä, koska sinne oli oma ovikin sauna päädyssä korkealla – mutta tontuthan osaavat kiivetä hirttä pitkin. Kotitonttu asui ullakolla, siellä oli sahajauhoista ja pimeää. Jouluaattona veimme tontulle höyryävää puuroa lautasellisen. Minä itse asiassa vein riisipuurovadin vielä silloinkin, kun siskoni lapset olivat pieniä. Heistä oli tosi salaperäistä kiivetä vintille ja katsoa, näkyisikö tonttua..
Lapsena siskoni Aila, serkkumme Pike ja minä tykkäsimme joulun edellä olla tonttusta (vrt. olla hippasta). Puimme lämpimästi päälle ja läksimme hiiviskelemään pimeään iltaan. Ensin katseltiin oman kodin ikkunoista äidin ja isän touhuja. Sitten siirryimme mummulan ikkunoiden taakse. Tädit siellä tekivät arkiaskareitaan tuvassa, kummisetäkin omiaan. Ei mitään yllättävää nähty, mutta silti tuntui jännittävältä. Omat lapsenikin ovat olleet tonttusilla, he tosin tykkäsivät kulkea lyhtyjen kanssa, koska niin tontut kuulemma kulkevat.
Ei ole monta päivää, kun aikuinen tyttäreni sanoi minulle: Äiti sinä näytät ihan tontulta, kun olin juuri tullut sisälle punaisessa takissa ja harmaissa housuissa, harmaa myssy päässäni.   Etteivät vain ne tonttusilmät olisi sukuvika..
 
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän työskentelee Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja opettaa liiketalouden yksikössä tulevia tradenomeja. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*