Entäpä jo päästäisit irti?

Katselin tuossa iltana muutamana Discovery Channelilta, kuinka amerikkalainen kalastaja jahtasi hirviökaloja jossain Amazonin uumenissa. Itse kalastaminen oli sitä samaa ja tuttua, mitä on harrastettu läpi historian. Uutta minulle oli se, että kun vieheeseen sitten tarttui se neljäkymmentäkiloinen jokihirviö, kuvausryhmä nosti saaliin kuvattavaksi ja tämän jälkeen kala päästettiin takaisin veteen. Hei, huippua! Jokihirviö saatiin ikuistettua ja sitten örkki pääsi takaisin kotikonnuilleen kasvamaan entistäkin suuremmaksi.

Ennen kalastuksessa päti kirjoittamaton sääntö että kaikki tapettiin, mitä koukkuun tarttui. Ei sitä pilkkireissulla ihmetelty että kas mitä tuli ja päästetty sitä takaisin järveen. E-hei! Ylimääräiset kalat heiteltiin jäälle lintujen ruuaksi ja loput laitettiin visusti talteen. Sama päti kesäkalastuksessa. Joka ikinen kala, joka tarttui mato-onkeen, oli entinen kala.

Onpa menty kehityksessä harppauksia eteenpäin. Toivottavasti trendi yleistyy niin, että luonnossa elävät eläinlajit saadaan säästettyä myös jälkipolvien ihailtavaksi. Kutsuisin tätä irtipäästämisen taiteeksi. Kun olet saanut saaliin, nautit siitä ja ikuistat hetken ja sitten kaveri päästetään menemään kuin palkintona hyvästä kamppailusta.

Toimisikohan tuo muillakin elämänalueilla? Nykyajan kilpailuyhteiskunta on niin raaka, että vain voittajat muistetaan eikä hävinneille anneta armoa. Entäpä jos kalastaja tässäkin tapauksessa tyytyisi saaliin saatuaan juhlistamaan hetken ja päästäisi sitten saaliin matkoihinsa? Tämä voisi olla saaliillekin opettavainen kokemus, ettei lankea samaan syöttiin seuraavalla kerralla.

Kuvitellaan, että suuryhtiön edustaja on neuvottelemassa jättikauppoja uuden asiakkaan kanssa. Neuvottelut vievät aikaa, osapuolet ovat väsyneitä ja sopimusta sorvataan aamuyön tunneille saakka. Sitten koittaa kliimaksi ja neuvottelijat ovat valmiita allekirjoittamaan molempia tyydyttävän diilin. Ostaja raapustaa nimen paperiin, hymyilee tyytyväisenä ja ojentaa kynän myyjälle. Myyjäpuolen edustaja tarttuu kynään, katselee hetken neuvottelupöydässä ympärilleen ja katkaista napsauttaa mustekynän poikki. Sitten hän ilmoittaa, että kaupanteko oli nautittavaa ja kunnioittaa ostajaa sen verran, että sitovan sopimuksen sijaan hän jättää allekirjoittamatta ja päästää heidät menemään. Laskee ison kalan takaisin jokeen.

Samaa taktiikkaa voi soveltaa myös ihan yksilötasolle. Olen hakemassa töitä ja käyn läpi raskaan ja kuluttavan rekrytointiprosessiin puhelinhaastatteluineen, palikkatesteineen ja henkilökohtaisine haastatteluineen. Jokaisen vaiheen jälkeen porukka karsiutuu pienemmäksi kunnes viimeisessä vaiheessa olen vain minä ja se toinen heppu. Meidät kutsutaan vielä kerran työnantajan roustattavaksi ja vastailemme niihin iänikuisiin Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut –kysymyksiin. Lopuksi haastattelija ilmoittaa minulle ilouutisen Olette valittu tehtävään. Kiitän rekrytoijaa, tuuletan hetken, otan hänen kanssaan selfien ja tuumaan, että olipas tuima kisa. Kiitos kokemuksesta mutta minä en ota tätä tehtävää vastaan. Antakaa se sille toiselle kaverille.

Ihmissuhteissa tämä taktiikka on erittäin riskialtis eikä välttämättä niin palkitseva. Vai mitä tuumaat tilanteesta, että olet piirittänyt viikko- tai kuukausitolkulla elämäsi miestä tai naista ja päässyt viimein treffeille hänen kanssaan. Ilta sujuu kuin unelma, viini saa päänne kevyeksi ja vietit pääsevät valloilleen. Kun on aika riisuutua ja sammuttaa makuuhuoneen valot tuumaat sängyn reunalla puolialasti, että kovan vastuksen annoit mutta sainpas sinut viimein lakanoiden väliin. En kuitenkaan aio harrastaa kanssasi seksiä vaan päästän sinut menemään. Tämä hetki tulee olemaan minulle ikimuistoinen. Veikkaan, että jälkeenpäin voittajan on helvetin vaikea hymyillä.

Ja vaikka ilta päättyisikin seksiin ja kehittyisi siitä pikkuhiljaa elämäsi parisuhteeksi, on epävarmuus aina vieraanasi. Entäpä, jos puolisosi onkin kalastaja? Entäs jos hän antaa sinulle välillä siimaa ja vetää sitten taas kelaa kireämmälle, ettet rimpuile karkuun? Jos hän vain väsyttää sinua muutaman vuoden, odottaa rannalla haavin kanssa ja kun viimein uupuneena seisot hänen rinnallaan alttarilla ja sanot papille tahdon, puolisosi repeää hillittömään tuuletukseen ja hihkaisee iloisesti: Mutta minäpä EN tahdo! Olipa pirun hyvä reissu! Kiitos kovasta vastuksesta ja mukavaa loppuelämää sinulle kultaseni!

Meikäläinen kalassa Norjassa aikaan, kun Kekkonen oli vielä presidentti.

Jätä kommentti

*