Hämä hämä häkki, kiipes kirjahyllyssä

Jos podet araknofobiaa (hämähäkkikammo), jätä tämä tarina suosiolla lukematta. Teksti sisältää kohtia, jotka saattavat järkyttää herkempiä lukijoita.

Minusta piti tulla biologi. Lapsena minulla oli tapana möyriä kiviraunioissa, lammikoissa, mansikkapellossa ja missä tahansa, mistä saattoi löytää elämää. Ja löytyihän sitä. Jos äiti tietäisi, mitä kaikkea kannoin tuohon aikaan kotiin, hän saisi sydänkohtauksen. Tänäkin päivänä.

Yksi löydökseni oli ristilukki. Löysin sen meidän omakotitalon pihasta, pyydystin lasipurkkiin ja salakuljetin omaan huoneeseen. Tein lasipurkin metallikanteen reikiä, ettei lukki tukehtuisi. Siinä se sitten eleli, bonapurkin kokoisessa terraariossa, jonka pohjalle pudottelin kuolleita kärpäsiä ja itikoita. Se oli upea.

Tämä ei ole ristilukki

Tuosta lemmikistäni sen verran faktaa, että ristilukki on oikealta nimeltään aitoristihämähäkki. Sitä tavataan kaikkialla suomessa ja lajin tunnistaa siitä, että lukin selässä on valkoinen ristikuvio. Hämähäkin koko on n. 1,5 cm, naaras on koirasta isompi. Ristilukki ei ole myrkyllinen.

Parin päivän päästä huomasin, että lukki oli tehnyt vaalean pussukan, jonka se kapaloi seitillä kiinni lasipurkin sisäseinään. Lopputulos näytti vähän niin kuin silkkilankoihin kiedotulta mini-muumiolta. Tästä muutama päivä, ja hämähäkkini kuoli. En jäänyt suremaan, vaan heitin raadon luontoon ja laitoin purkin takaisin kirjahyllyyn. Unohdin sen sinne.

Nämä aikamääreet näin vuosikymmenien jälkeen ovat aika epämääräisiä joten sovitaan niin, että huomasin uuden muutoksen viikon päästä. Vilkaisin aamulla kirjahyllyyn ja havaitsin siellä liikettä. Tarkemmin katsottuna huomasin, että liike oli ennemminkin kuhinaa. Kirjahyllyssä kulki satoja, nuppineulan nupin pään kokoisia keltaisia pallukoita. Ne olivat ristilukin poikasin. Purkissa ollut munapussi oli kypsynyt pikku hiljaa valmiiksi, ja nyt jälkeläiset kuoriutuivat ja kuhisivat ulos purkin kanteen tehdyistä ilmarei’istä. Ja niitä oli satoja!

Mitäkö tein? Otin myrkkyä ja tapoin baby-hämikset julmasti kehtoon? En toki. Minähän olin pieni biologi. Keräsin kaikki kuhisevat pikkuhämähäkit rasiaan niin hyvin kuin voin ja palautin ne luontoon. Lasipurkin pesin, puhdistin ja laitoin talteen seuraavaa käyttökertaa varten. Jos satut lukemaan tämän äiti: Anteeksi.

Nämäkään hämähäkit eivät liity mitenkään tähän tarinaan

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Toivottavasti löydät tämän very importantin, myöhäisen kommentin. Hämähäkit syövät pölypunkkeja. Sinun purkkisi olisi ollut äidillesi kuin uusi huippupölynimuri. Ehdotan, että kasvatat samanlaisen hänelle ja myös vaimollesi, ehtii hyvin äitienpäivälahjaksi. Hyödyt siitä itsekin: ei enää imurointivuoroja.

Jätä kommentti

*