Hammas hampaasta

Jos olet menossa poistattamaan viisaudenhampaasi, sulje selain ja kierrä tämä tarina kaukaa. Jos uskot, että hammaslääketiede on edistynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, ota riski ja jatka. Kaikki tapahtuu omalla vastuulla.

Ennen tositarinaa palaan viime yöhön. Näin unta, että hampaani putosivat. Menivät vain palasiksi ja syljeskelin hampaanmuruja kämmenelle. Herätessäni ajattelin ensimmäisenä, että onneksi tuo oli vain unta. On nimittäin hemmetin kallis revohka laittaa koko purukalusto uusiksi. Hampaiden menettäminen unessa ennustaa kuulemma kuolemaa. Jos taas näet unta paskasta, se tietää rahaa. Enpä tiedä. Loppupeleissä on varmaa, että ainakin tuo ensimmäinen ennustus tulee toteutumaan, ennemmin tai myöhemmin.

Asiaan eli viisaudenhampaan poistoon. Tässä omakohtainen kokemukseni: Elettiin kahdeksankymmentälukua, asuin Mikkelissä ja opiskelin kauppaopistossa. Yksi harvoja opiskelun etuja oli ilmainen hammashoito. Hammaslääkärin tarkastuksessa kävi ilmi, että alaleuassani oli ikenien alle kasvaneet viisaudenhampaat, jotka tuli poistaa. Muuten ne voisivat ajan mittaan tulehtua ja aiheuttaa kaikenlaista harmia. Kipulääkekuuri piti aloittaa aamulla ennen operaatioon tuloa. Minä unohdin sen.

Hammaslääkärissä käynti ei ole minulle mikään ongelma. En tunne pelkoa tai kammoa, kun hampaita porataan ja paikataan. Meikäläisen sukupolvella paikatut hampaat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Niinpä istahdin luottavaisena hammaslääkärituoliin. Kaikki meni puuduttamiseen asti normaalisti. Lekuri otti työkalunsa ja ryhtyi hommiin. Sitten homma muuttui epämiellyttäväksi. Hammas ei suostunut irtoamaan, vaikka mies repi ja nyhti sitä pihdeillä. Tuntua siltä, että leuka menisi sijoiltaan minä hetkenä hyvänsä. Yskäisin pari kertaa, että sain lääkärin keskeyttämään operaation.

– Sattuuko?
– Ei, hutta mihutta tuntuu, että leuha menee hohta hijoiltaan.
– Hoitaja. Tuletko tänne.

Hammaslääkäri pyysi hoitajan seisomaan niin, että hän pystyi painamaan molemmilla käsillä poskiani, ettei leukaluu päässyt pompsahtamaan paikoiltaan. Sitten urakka jatkui. Kuulin hampaan rutinaa, tunsin veren maun suussani ja paineen leuassa. Hammas ei antanut periksi.

Seuraavaksi hammaslääkäri poistui työpöydän ääreen ja tutki hetken röntgenkuvia. Oli aika ottaa pora esille. Lääkäri selitti minulle kuivan asiallisesti, että viisaudenhampaan juuret olivat ongenkoukun muotoiset ja kiinni leukaluussa niin, että hammas piti pilkkoa. Ei muuta kuin pora käyntiin ja taas mentiin.

Kun hammas oli viimein pilkottu, palat irrotettu ja ien ommeltu kiinni, pääsin piinasta. Nousin ylös tuolista ja huomasin, että päälläni ollut valkoinen suojaliina oli täynnä veriroiskeita. Pari pisaraa löytyi myös farkkujen lahkeesta. Näky oli todella karu. Sillä hetkellä päätin, että toisen viisaudenhampaan poistamisen voi unohtaa. Minua ei saisi hammaslääkäriin muuten kuin pistooli ohimolla.

– Ja toinen aika on sitten kahden viikon päästä. Poistetaan nämä tikit samalla käynnillä.

Eli ei auttanut kuin myöntyä. Lääkäri kysyi, olinko aloittanut kipulääkityksen. Valehtelin että kyllä. Hyvä juttu, hän tuumasi. Muuten olisit todella kipeä, kun puudutus lakkaa. Kun pääsin pois vastaanotolta, menin välittömästi vessaan ja tungin puudutettuun suuhun särkylääkkeen ja nielaisin sen alas veden ja… kaiken muun kanssa. Parin tunnin päästä tunto palasi ja kivut alkoivat. Oli muuten aika helvetillinen iltapäivä.

Semmoinen muisto kumpusi viime yön painajaisesta. Toivottavasti seuraava yö menee rauhallisemmissa merkeissä. Joskus sitä näkee unta, että huomaa olevansa julkisella paikalla ilman housuja. Saas nähdä, mitä muistoja tuollainen uni tuo tullessaan.

Jätä kommentti

*