Hedelmällistä pohdintaa

Aamukahvia hörppiessä huomioni kiinnittyi keittiön pöydällä olevaan hedelmävatiin. Jokaisessa hyvin varustellussa kodissahan pitää olla hedelmiä. Ihan vain siltä varalta, että joku sattuisi niitä syömään. Niinpä meilläkin on vadillinen appelsiineja, banaaneja ja viinirypäleitä herkullisesti odottamassa syöjäänsä. Pitää vain toivoa, ettei rypäleelle käy aika pitkäksi. Ei nimittäin ole maistunut kenellekään.

Jotenkin tästä tilanteesta tuli mieleen elokuva Schindlerin lista. Kaikille tuttu? Elokuva on tositarina saksalaisesta teollisuuspohatta Oscar Schindleristä, joka toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa palkkaa tehtaalleen juutalaista orjatyövoimaa taka-ajatuksena pelastaa heidät keskitysleirien kaasukammioilta. Mainitsin tästä vaimolle ja tuumasin, että meillä taitaa olla vähän samanlainen Schindlerin lista näiden hedelmien kanssa. Me pelastamme lähikaupan hedelmiä banaani ja appelsiini kerrallaan, kuljetamme ne kotiin, asetamme hedelmävatiin ja takaamme niille turvalliset ja hedelmälliset vanhuuspäivät. Ilman pelkoa että joku tulee ja syö.

Kun sitten vadin viinirypäleet ovat kuivuneet rusinoiksi, appelsiinien koostumus muuttunut pesäpallomaiseksi ja banaania ei uskalla kuoria koska sen sisällä näyttää asuvan alien, hautaamme manan majoille menneet kasvit biojäteastian uumeniin. Miten humaania ja herkkää! Muutama eurohan siinä viikoittain palaa mutta pääasia, että appelsiini saa ihmisarvoisen kohtelun. Tai hedelmäarvoisen. Ei taida olla oikea sana.

Vaimo ei tule pitämään tästä postauksesta, joten jos blogini hiljenee toviksi eikä minusta kuulu mitään, älkää hätääntykö. Kyllä vaimo aina leppyy. Kunnes onnistun suututtamaan hänet uudestaan.

Kuva: Pixabay

Jätä kommentti

*