Jalmarin ero

Pohdiskelin tällaista tässä päivänä muutamana, kuinka tämä maailma sähköistyy ja tieto liikkuu nopeammin kuin koskaan. Ennen sanottiin, että kun jotain huonoa sattui, olit väärässä paikassa väärään aikaan. Nyt jokaisella on kännykkäkamerat ja nettiyhteydet, kaikki paikat ovat vääriä paikkoja ja kaikki ajat vääriä aikoja. Tässä skenaario, miten tieto olisi kulkenut eri aikoina:

2014

Jalmarille on tullut ero. Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee, kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee baariin hukuttamaan murheensa.

Puolenyön aikaan Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän yrittää soittaa kännykällään Hilleville, mutta tämä ei vastaa. Jalmari laittaa pitkän, katkeransuoloisen tekstiviestin ja lähettää sen ex-rakkaalleen. Sitten hän ottaa lisää maljaa suruun.

Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos baarista, koska hän on alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa ja kusee alleen. Paikalle sattuu nuorisojoukko, joka kuvaa koko episodin kännykkäkameralla. Video on Youtubessa vartin päästä kaikkien ihmeteltävänä. Videolla Jalmari tilittää ikäväänsä Hilleville. Jalmarin kaveri laittaa Facebook –päivityksen: ”Jalmari lensi ulos baarista ja kusi housuunsa. Kaverilla ei tunnu menevän hyvin. Klikkaa youtube-linkkiä.”

Kaiken tämän Jalmari lukee ja näkee aamulla netistä. Lisäksi hän katsoo kännykästä lähetetyt viestit ja tuntee kauhua, kun huomaa lähettäneensä tekstarin exälleen. Jalmari muuttaa pois paikkakunnalta ja vaihtaa nimensä.

1974

Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin: Jalmarille on tullut ero. Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee, kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee ravintolaan hukuttamaan murheensa.

Puolenyön aikaa Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän yrittää soittaa puhelinkopista Hilleville, mutta tämä ei vastaa. Jalmari palaa ravintolaan, pyytää baarimikolta kynää ja paperia ja kirjoittaa pitkän, katkeransuloisen kirjeen ex-rakkaalleen. Kirjeen hän taittaa taskuunsa ja ottaa lisää maljaa suruun.

Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos ravintolasta, koska hän on alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa ja kusee alleen. Paikalle sattuu nuorisojoukko, joka kuvaa koko episodin kaitafilmikameralla. Kuvaaja vie filmin seuraavana arkipäivänä teetätettäväksi valokuvausliikkeeseen. Filmi on valmis kahden viikon kuluttua. Kuvaaja esittää sen kavereilleen ja he nauravat. Kaitafilmi on mykkä, joten kukaan ei muista, mitä Jalmari tilitti kuvaushetkellä. Jalmarin kaverit puhuvat tapauksesta Jalmarin selän takana.

Kaikesta tästä Jalmari on aamulla tietämätön, koska on unohtanut illan tapahtumat. Krapulapäissään hän löytää taskustaan kirjeen. lukee sen ja heittää roskikseen. Onneksi en koskaan lähettänyt tuota, hän ajattelee.

1934

Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin: Jalmarille on tullut ero. Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee, kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee seurahuoneelle hukuttamaan murheensa.

Puolenyön aikaan Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän haluaisi soittaa Hilleville, mutta seurahuoneella ei ole puhelinta. Kun hän tarkkaan muistelee, ainoa lähialueen puhelin löytyy Högforsin kartanosta, eikä hän tunne Högforseja. Eikä Hillevillä itse asiassa edes ole puhelinta. Hän päättää kirjoittaa kirjeen ja pyytää tarjoilijalta kynää ja paperia. Jalmari kirjoittaa pitkän, katkeransuloisen kirjeen ex-rakkaalleen. Kirjeen hän taittaa taskuunsa ja ottaa lisää maljaa suruun.

Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos seurahuoneelta, koska hän on alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa ja kusee alleen. Paikalle sattunut nuorisojoukko pilkkaa häntä. Satunnainen ohikulkeva valokuvaaja ottaa kameratelineen, asettelee se paikoilleen ja räpsäisee valokuvan niin että magnesiumsalamavalo vain välähtää. Valokuva valmistuu muutaman viikon kuluttua ja jää kuvaajan arkistoon kenenkään sitä näkemättä. Jalmarin kaverit eivät tiedä tästä mitään, koska eivät sattuneet olemaan paikalla.

Kaikesta tästä Jalmari on aamulla tietämätön, koska on unohtanut illan tapahtumat. Krapulapäissään hän löytää taskustaan kirjeen. lukee sen ja heittää roskikseen. Onneksi en koskaan lähettänyt tuota, hän ajattelee.

1894

Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin: Jalmarille on tullut ero. Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee, kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee majataloon hukuttamaan murheensa.

Puolenyön aikaan Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän haluaisi kertoa tunteistaan Hilleville, mutta ei tohdi. Hän haluaisi kirjoittaa kirjeen, mutta ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Niinpä hän pyytää ylioppilasystäväänsä Uolevi Granlundia kirjoittamaan puolestaan. Jalmari sanelee pitkän, katkeransuloisen kirjeen ex-rakkaalleen. Hän antaa Uoleville rahaa ja pyytää tätä postittamaan sen puolestaan. Sitten hän ottaa lisää maljaa suruun.

Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos majatalosta, koska hän on alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa ja kusee alleen. Paikalle sattunut nuorisojoukko mukiloi ja ryöstää hänet. Jalmarin kaverit eivät tule apuun, koska Jalmarin humalatila on skandaali ja häpeä koko kylälle. Siitä puhutaan vielä kauan Jalmarin selän takana.

Kaikesta tästä Jalmari on aamulla tietämätön, koska on unohtanut illan tapahtumat. Krapulapäissään hän lähtee peltotöihin ja luulee, että kaikki on kunnossa. Sunnuntaina kirkossa kukaan ei suostu istumaan hänen viereensä, mikä kummastuttaa häntä kovasti. Kirkonmenojen jälkeen hänen ex-tyttöystävän uusi mies tulee ja vetää Jalmaria turpaan. Hän on löytänyt Jalmarin lähettämän kirjeen vaimoltaan ja joutuu puolustamaan rakkaansa kunniaa kirkkoväen edessä.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos mainiosta jutusta. Vuosisadasta toiseen ihmiselo lienee lopulta hyvin samanlaista. Toisaalta voi olla mahdollista, että teknologia muuttaa kehityksen kulkua. Voi olla mahdollista, ettei suruja lähdetä hukuttamaan enää baariin, vaan ne jaetaan netissä. Joskus mietin sellaistakin, siivotaanko nettiverkko joko päivä – poistetaan kaikki mitä tähän mennessä on sinne laitettu. Vai kasvatetaanko palvelinsaleja vuosi vuodelta suuremmiksi, jotta kaikki tiedot ovat käytössä sadan vuoden päästäkin?

  • Eino J. (maallikkona)

    Viihdyttävän oloinen postaus – saa miettimään asioita.

    laitoin peukun – viestintä oli kuvattu / pelkistetty hyvin.

    noin kirkolliselta kannalta muistelen, että 1800-luvulla eronneita ei vihitty uudelleen … ja kuinka tuon eroamisenkin kanssa olisi oikeasti ollut? Avoliitossahan ei tuolloin voinut elää – tai sitä ei tunnettu – että olisi oltu vain ystäviä – ja mieshän kaiketi oli perheen pää, joten tämäkin on muuttunut aikojen saatossa…

  • Jampe

    Mielenkiintoisia kommentteja Jari ja Eino. Tämä tarinahan taipuu lisäpohdintoihin. Voi tosiaan olla, että nykyajan mies pakenee tuskaa mielummin nettiin kuin alkoholin ihmeelliseen maailmaan. Ja kummallista ajatella, ettei entisaikaan erottu. Se tuskin teki yhteiselämää sen helpommaksi. Jos ero oli fyysisesti mahdotonta, niin henkinen ero on ollut varmasti raastavaa.

  • Jari Holopainen

    Baari saatettiin joskus tuntea matkahuoltona tai kahvilana ja nykyinen baari ravintolana. Mielenkiintoista on nähdä, millä sanalla tulevaisuuden baari tunnetaan – venäläisillä on pectopahinsa, mutta en usko tämän sanan voimaan. Ehkä teatteri tai ooppera voisivat sopia tähän tarkoitukseen paremmin. Lähdetään oopperaan – kun nykyään baareissa lauletaan muutenkin karaokea, tämä voisi olla luonteva jatkumo.

Jätä kommentti

*