Karkki vai kepponen?

Nykyajan poliittinen korrektius on mennyt jo liian pitkälle. Amerikkalaiset eivät puhu enää joulusta vaan toivottavat onnellista lomaa (Happy holidays). Suomessa mietittiin, voiko koulun kevätjuhlassa soittaa suvivirttä. Kieltoja, rajoituksia, turvallisuusohjeita, valistuskampanjoita. Mitä vielä? Miten pitkälle tämä nössöily voi mennä? Pehmoilu hapattaa perinteiset tavat ja pilaa meidän nuorison. Ja nuorissa on sentään tulevaisuus!!

Kun minä olin nuori, tontut liikkuivat joulun alla ikkunoiden takana ja kirjoittivat muistiinpanoja. Jos et ollut kiltisti, pukki toi aattona risuja. Miten kävisi tämän päivän pukille ja tontuille? Joulupukki joutuisi putkaan pahoinpitelystä ja tontut laitettaisiin telkien taakse salakatselusta. Ei näin! Kyllä tonttujen pitää tirkistellä rauhassa makuuhuoneiden ikkunoista ja jos isä ja äiti tekevät jotain, mikä ei sovi ulkopuolisen silmille, niin peitto päälle ja verhot kiinni. Joulupukin täytyy saada piestä tuhmia lapsia mielensä mukaan, jotta pienet piltit oppivat kuriin ja nuhteeseen. Lahjoja ei tipu laiskoille ja lahjattomille.

Uusivuosikin on sellainen farssi, ettei paremmasta väliä. Alle kahdeksantoistavuotiaille ei myydä raketteja ja nekin, jotka ovat myynnissä, ovat jonkin viranomaisen hyväksymiä. Entisaikaan raketteja ampui joka ikinen mukula, joka oli oppinut seisomaan. Suojalaseista ei ollut tietoakaan ja vuosi ei vaihtunut, ellei kylällä edes yhdellä juhlijalla osunut raketti silmään tai pommi räjähtänyt kädessä. Isännät ampuivat haulikolla valojuovia naapurien katoille ja sitten painittiin lumihangessa. Aamulla kaikki tiesivät, että vuosi on vaihtunut. Korvissa soi ja silmissä säkenöi vielä pitkään.

Entäs vappu? Voi veljet! Rauhallisia piknikkejä nurmikoilla, skumppaa ja ruotsalaisia juomalauluja. Mitä helvettiä? 70-luvulla kommunistit marssivat vappuna punaliput liehuen ja lauloivat, miten työläisten pitää nousta sorron yöstä ja lahdata työnjohtajat, porvarit ja kapitalistisiat. Opiskelijat pyörivät niin päissään, että vappupäivänä ylioppilaslakista ei ollut enää tietoakaan. Poliisit pamputtivat estoitta kovimpia juhlijoita ja veivät joukolla putkaan. Eihän nykynuoret saa ostaa edes vappusimaa, koska sen myyminen alle kahdeksantoistavuotiaille on kiellettyä. Säälittävää. Todella säälittävää.

Juhannuksessa on sentään vielä häivähdyksiä vanhoista perinteistä. Kokkoja poltetaan ja juhannusjuomaa otetaan reippaasti. Tosin näihinkin tapoihin on tullut uusia rajoituksia ja määräyksiä, jotka meinaavat vesittää hienon keskikesän juhlan. Kokkoja ei saa sytyttää metsäpalovaroitusalueilla, veneillessä pitää käyttää pelastusliivejä ja kuskin tulee olla vesiselvä. 70-luvulla rakennettiin kokko ja sitten kuunneltiin säätiedostusta. Kun radiossa kuulutettiin, että juhannuksena on metsäpalovaara, kokko siirrettiin kaksi metriä lähemmäs rantaviivaa. Veneilemään ei ollut asiaa ennen kuin kuski otti rohkaisua ja veneilyliiveistä ei ollut tietoakaan. Ne keksittiin ilmeisesti vasta kasarilla. Joka juhannus hukkui sankoin joukoin suomalaisia ja metsät paloivat iloisesti kun kokkotulet levisivät maastoon. Juhannus oli sentään oikea juhannus!

Kohta on Halloweenin aika. Kurpitsalyhtyjä, trulleja ja hassuja asuja. Voi hellan lettas. Ei se näin mene! Kun minä olin nuori, halloween oli vuoden pelottavin juhla. Joka kerta sai pelätä, koska noutaja tulee. Naapurustossa kulki valkoiseen maskiin pukeutunut psykopaatti leipäveitsi kädessään. Hän ei koskaan juossut eikä sanonut mitään. Käveli vain jämäkästi eteenpäin ja huohotti tasaisella äänellä. Kun psykopaatti sai teinin käsiinsä, hän silpoi uhrin leipäveitsellä ja ripusti roikkumaan milloin seinäkoukkuun, milloin kattolamppuun. Onneksi hän tappoi ainoastaan niitä teinejä, jotka olivat harrastaneet seksiä, joten minä olin turvassa. Mutta yhtä kaikki, me pelättiin Michael Mayersia ja juostiin päätä pahkaa karkuun, kun tämä ilmestyi seisomaan verannalle. Karkki vai kepponen? Mitäpä arvelet!