Viha on aliarvostettua. Viha on hyödyllinen tunne siinä missä ilo, suru ja rakkauskin. Vihaa pitää vain hallita ja miettiä, koska sitä käyttää ja mihin. Toisia ihmisiä on kohtuullisen turha vihata, koska siinä kuluttaa vain itseään. Minä vihaan kaurapuuroa.

Jo kouluikäisenä päätin, että en enää ikinä syö kaurapuuroa. Kammottavampaa, oksettavampaa, ihmisravinnoksi kelpaamatonta evästä ei maan päältä löydy. Jo pelkkä koostumus saa etomaan ja toivomaan nälkäkuolemaa. Minä en siis pidä kaurapuurosta.

Jos kaurapuuro ylittäisi katua suojatietä pitkin, ajaisin surutta sen yli. Eikä paikalle jäisi jarrutusjälkiä. Jos näkisin kaurapuuron nojailemassa rennosti kaiteeseen Puijontornin näköalatasanteella, tarttuisin siihen ja tönäisisin alas tornista. Jos kaurapuuro lähtisi soutelemaan veneellä Kallavedelle, laittaisin sen pelastusliiviin soraa ja ottaisin tapin pois veneestä. Tiedän että tuo kaikki on rikollista, mutta en tunne mitään sääliä kaurapuuroa kohtaan.

Armeija oli yhtä helvettiä. Ei minua ryömintäharjoitukset haitanneet. Eikä sotaharjoitukset harmittaneet. Kahlasin lumessa siinä missä muutkin ja valvoin sissireissulla vuorokauden metsässä naama noettuna. Mutta kun aamutoimien jälkeen menimme syömään aamiaista ja ruokasalin täytti tuoreen kaurapuuron haju, toivon että pääsisin pian oikealle rintamalle. Sinne, missä taistellaan elämästä ja kuolemasta ja syödään vain näkkileipää ja tölkkiruokaa. Eikä kellään ole aikaa keitellä kaurapuuroa.

Armeijan jälkeen en ole syönyt kaurapuuroa. Enkä syö. Olen välttynyt koko aiheelta kohtuullisen hyvin, kunnes eräänä päivänä työpaikalla näin jotain, mikä järkytti aikuista elämääni. Työkaveri toi evääksi kaurapuuroa, jonka sekaan hän laittoi raejuustoa. Raejuustoa? Siinä toinen eväs helvetistä. Kylmiä, kosteita, mauttomia pallukoita jotka sotketaan liisterimäisen klimppisen, epämääräisen harmaan puuron sekaan. Ei ole todellista. Olen varma, että tuo herkku on kehitelty Quantanamo Bayn vankileirillä kun jenkit koettivat keksiä toinen toistaan pahempia kidutuskeinoja kuulusteluja varten. Kyllä, herra kersantti. Minä tunnustan kaiken. Olen bin Laden. Kirjoitan vaikka tunnustuksen, kunhan ette vain syötä minulle kaurapuuroa raejuustolla.

Kaurapuuro on keksitty keskiajalla kun suuria kansanjoukkoja piti syöttää keinolla millä hyvänsä. Ylhäisö söi tietenkin riistaa ja siemaili viiniä, kun taas talonpojille jätettiin pelkkää kauraa. Kuka tervejärkinen nyt kauraa olisi suuhun laittanut kun palvelijat kantoivat viinirypäleitä ja hanhenmaksapalleroita. Niinpä talonpojat keittelivät kaurasta puuroa ja söivät sitä yökkäillen päivät pitkät. Jollainhan sitä piti rahvas ravita, että jaksoivat tehdä maaorjina hommia kartanon isännälle. Tämä ikivanha perinne on jatkunut meidän päiviimme saakka eikä loppua näy. Mutta miksi ihmeessä kaurapuuropakettien kylkeen ei ole tullut varoituslappuja tyyliin: Sisältää hiutaleita, jotka sitkeäksi limaksi keitettynä ovat hirvittävintä, mitä voit suustasi alas laittaa. Onhan noita varoituslappuja jo tupakka-askienkin kyljessä.

Yhteisön paine ja perinteet ovat saaneet minutkin taipumaan periaatteistani. Kun hain ensimmäisiä kertoja lapsia päiväkodista sain kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Lapset olivat olleet ulkona, nukkuneet päiväunet ja syöneet sitten kaurapuuroa. Mykistyin ja tunsin, miten vatsani kääntyi ympäri. Mutta en sanonut enkä tehnyt mitään. Annoin noiden päiväkotitätien kiduttaa jälkeläisiäni vuodesta toiseen koska pelkäsin, että leimautuminen kaurapuuroateistiksi voisi saada toiset lapset kiusaamaan kullannuppujani. Joten valitsin sitten mielestäni kahdesta pahasta sen vähemmän pahemman ja annoin lasten syödä kaurapuuroa.

Tiedän, että kaiken tuon jälkeen olen tuomittu kadotukseen. Kukapa isä ei olisi, kun ei puolustanut lapsiaan ja varjellut maailman pahalta kaurapuurolta. Toivon vain, että jälkeläiset muistavat minusta muutakin, kun aika jättää. Ja vaadin, että hautajaisissani ei syödä kaurapuuroa. Muuten nousen ylös haudasta. Pitää vain uskoa ja luottaa, että on tehnyt sen verran oikein elämässä, ettei joudu sinne syvimpään hornaan. Manalaan, jossa kiehuvat kaurapuurojoet kuohuvat koskina ja omenan kokoiset raejuustopalleroiset tunkeutuvat väkisin nieluun joka kerta, kun avaat suusi tuskan huutoon.