Lottovoittaja

Jos et veikkaa, et voi voittaa. Ja jos et voita, veikkaa lisää. Ja minä poikahan veikkasin. Kun työtilanne alkoi näyttää yhä epävarmemmalta, laitoin niin sanotusti ”all in” eli tilipäivän menin linja-autoaseman ärrälle ja tein lottoa niin monta riviä kuin palkalla sai. Ja kyllähän sillä sai. Onneksi nykyään on tuo veikkauskortti, jolla saa kaikki voitot suoraan pankkitilille. Ei tarvinnut kantaa repullista kuponkeja kotiin tarkastettavaksi.

Sitten tuli lauantai ja lottoarvonnan aika. Simpsakan näköinen nainen luetteli heleällä äänellä numeroita: 8, 12, 13, 20, 21, 22, 23. Ja varanumerot 1 ja 9. Kertoipa vielä arvonnan jälkeen, että täysiosumia oli osunut kohdalle yksi kappale. Onnea voittajalle. Sammutin töllöttimen, pesin hampaat ja kömmin sänkyyn. Jos päävoitto oli osunut kohdalle, se näkyisi vasta aamulla veikkauksen nettisivuilla.

Ei minua isommin jännittänyt. Siinä aamukahvia hörppiessä ja aamulehteä selatessa tuli mieleen, että sattuikohan siihen puolentoista tonnin hintaiseen lottorivihässäkkään yhtään osumaa. Avasin läppärin, kirjauduin veikkauksen verkkopalveluun ja jäin tuijottamaan näyttöä. Ruudussa luki: Veikkaustililläsi on 1.230.000 euroa.

Mitäkö sitten tapahtui? Menin sekaisin tietenkin. Aloitin villin voitontanssin, luukutin stereoista Suuret Setelit Pate Mustajärven esittämänä ja hoilasin mukana syntymähumalassa. Otinhan minä toki oikeatkin humalat, mutta vasta iltapäivällä. Ja yöllä soittelin sitten pomolle pilapuheluita ja toivottelin mukavaa loppuelämää: ”Tämä poika laittaa hanskat tiskiin. En ole orjasi enää.”

Tuommoinen rahamäärä pitää tietenkin käyttää järkevästi. Ostin siis uuden auton, uuden talon ja uuden veneen. Siihen paloi ensimmäiset puoli miljoonaa. Mutta olihan tuota mitä tuhlata, ei siinä mitään. Seuraavaksi menin sitten enemmän tunteella. Satuin katsomaan televisiosta dokumentin The Cove, joka kertoi japanilaisten kalastajien järjettömästä delfiinien teurastamisesta. Tarina kosketti niin, että lahjoitin niiltä sijoiltani delfiinien suojelutyöhön 50.000 euroa. Ei pelkkää hunajaa –dokumentti sai minut lahjoittamaan toiset 50.000 euroa mehiläisten suojeluun. Tositapahtumiin perustuva, prinsessa Dianan kahdesta viimeisestä vuodesta kertova Diana –elokuva sai minut niin tolaltani, että lahjoitin prinssi Williamille ja prinssi Harrylle yhteensä 80.000 euroa. Puoliorpojen elämä ei voi olla helppoa.

Kun pääsin hyväntekeväisyyden makuun, ajattelin jatkaa paikallistasolla. Torin reunalla istuu aina vanha mies, joka soittaa hanurilla metsäkukkia. Muita biisejä hän ei osaakaan. Ette usko miehen ilmettä, kun lahjoitin suuren nuottivihon täynnä kotimaisia ikivihreitä. Vaikka hän näytti irvistävän vihaisesti arvasin, että sisällään hän tunsi lämpimän läikähdyksen. Sitä paitsi yllätyin, ettei koditon ollutkaan suomalainen. Olin kuulevinani hänen murahtavan ”Fuck You”, mutta kuulin varmaan väärin. Thank You hän sanoi.

Onni seuraa onnellista ja raha tulee rahan luokse. Tämä kävi toteen minun kohdallani. Laitoin nimittäin facebookiin päivityksen lottovoitostani, ja jo seuraavana päivänä sain salaperäisen viestin. Joku asianajaja Nigeriasta pyysi osoitettani, koska oli etsinyt minua jo kauan ja hänellä oli virallista kerrottavaa. Annoin osoitteen ja seuraavalla viikolla postiluukusta kolahti kirje. Se oli kirjoitettu englanniksi, joten minun piti käyttää taskusanakirjaa saadakseni siitä selvää. Kirjeessä kerrottiin, että kaukainen sukulaiseni Ngoro Gusetus oli kuollut kuukausi sitten ja asianajaja oli siitä saakka etsinyt herra Ngoron perillisiä. Mikä yhteensattuma! Minun onneksi tämä uuttera lakimies huomasi facebook-päivitykseni ja sai minut kiinni. Minua odotti jymy-yllätys.

Ngoro Gusetus oli testamentannut kaiken omaisuutensa ainoalle tuntemalleen sukulaiselle, eli minulle. Omaisuuteen kuului viisi öljylähdettä, toimiva timanttikaivos, luonnonsuojelualue ja Victorian putoukset. Aivan uskomatonta! Melkein liian hyvää ollakseen totta! Jotta asianajaja voisi siirtää omaisuuden nimiini, minun tuli maksaa perintövero ja asianajokulut Nigerian valtioille. Summa oli kaiken kaikkiaan 420.000 euroa. Ja jälleen kerran käsittämätön yhteensattuma: Juuri tuon verran minulla oli lottovoitosta jäljellä! Asianajaja oli laittanut mukaan tilinumeron ja maksuohjeet. Kun suorittaisin maksun, koko omaisuus siirtyisi nimiini kuukauden kuluttua. Kirjauduin verkkopankkiin ja suoritin maksun välittömästi.

Nyt sitten odotan kuittausta Nigeriasta, että miljoonaomaisuus on siirretty hallintaani. Kun tieto tulee, matkustan heti Afrikkaan ja käyn katsomassa tiluksiani. Täytyy sanoa, että elämä on ihanaa. Niin kauan tässä on saanut köyhyydessä kitkutella, että olen ansainnut tällaisen onnenpotkun. Aion tehdä omaisuudellani hyvää ja luoda Suomeen työpaikkoja. Ajattelin lähinnä autokauppa-alaa. Olen jo käynyt alustavia neuvotteluja kaupungin virkamiesten kanssa tontin ostamisesta ja suuren autokauppamarketin rakentamisesta. Siitä tulee Suomen suurin ja työllistää yli sata paikkakuntalaista. Aivan mahtavaa! Mietin tässä sopivaa nimeä. Ehkä liikkeestäni tulee ”Aurinkoinen Auto Keskus”. Tai jotain vastaavaa englanninkielellä.

Todellisuus on tarua tylsempää. Omakuvakseni valitsin aidon savolaisen vaivaisukon.

Jätä kommentti

*