Menestystarina

Ryysyistä rikkauteen. Siinäpä vasta tehtävä. Olen koettanut kaikkea, mutta vielä ei ole natsannut.

Otin kakkoshomman ilmaisjakelulehtien jakajana. Työntelin sinisiä kärryjä ja kipusin kerrostalojen rappuja ylös alas. Mutta sen sijaan, että olisin vain työntänyt lehden luukusta sisään, minä soitin ovikelloa. Kun joku avasi oven, pidin pienen myyntipuheen ja tarjosin ilmaista kaupunkilehteä nimelliseen yhden euron hintaan. Runsaan asiakaspalautteen vuoksi sain potkut.

Päätin ajatella isommin ja laajentaa toimintaani. Perustin toiminimen ja hankin y-tunnuksen. Sitten suunnistin kaupungin jokakesäiseen rock-konserttiin ja keräsin koko viikonlopun tölkkejä ja pulloja. Niitä oli paljon! Maanantaina ajoin pakettiautolastillisen palautuspulloja marketille ja vietin Tomran edessä koko iltapäivän. Palautusautomaatin kuitti kädessä pyysin audienssia myymälävastaavan luo. Kerroin hänelle, että koska tölkkien keräily on minulle ammattimaista, toiminimen alla tehtävää liiketoimintaa, suostun nimelliseen viiden sentin lisäkorvaukseen per palautettava yksikkö plus alv. Pitkällisen neuvottelun ja kiistelyn jälkeen sain lopulta porttikiellon kyseiseen automarkettiin.

Masennuinko tästä? E-hei. Olen yrittäjä henkeen ja vereen, joten sain tästä vain lisäpontta yhä kovempiin satsauksiin. Kun kuulin uutisen, että lipputrokarit hamstraavat konserttilippuja, sain kuningasidean: Minäkin ryhdyn lipputrokariksi. Mutta konserttilippujen sijaan trokaan jotain, mitä kukaan ei koskaan ole tullut ajatelleeksi. Sinä yönä en nukkunut tuntiakaan. Olin niin täpinöissäni.

Paljastan tässä nyt liikeideani mutta varoitan, että jos joku yrittää kopioida tämän ja tulee mun reviirille, ei hyvä heilahda. Lupaan, että kilpailijalle kannetaan hevosenpää sänkyyn, postilaatikosta löytyy pernaruttokirje ja padassa porisee lemmikkikani. Olet varoitettu.

Alan myydä paikallisia lippuja paikallisille ja turisteille. Aloitan yökerhoista. Olen hankkinut ensi lauantaille keskustan yökerhoon sata lippua hintaan a’ 10 euroa. Myyn ne yökerhon kulmilla 11 eurolla, eli otan vain nimellisen yhden euron toimitusmaksun. Siitä syntyy sadan (100) euron kate. Yksinkertaista!

Päivystän myös iltapäivisin rautatieaseman edessä. Junilla saapuu matkustajia, jotka ovat jatkoyhteyttä vailla. Heille myyn kertalippuja paikallisbussiin. Lippu maksaa 3,30 euroa, minulta lipun saa hintaan 4,30. Kauppa käy varmasti, koska pitäähän ihmisten koteihin ja hotelleihin päästä painavine laukkuineen ja kasseineen. Tämä on pomminvarma suunnitelma.

Viimeisin aluevaltaukseni on keskustan pysäköinnin markkinointi. Ostin pysäköintiautomaateista parin tunnin pysäköintilappuja hintaan kaksi euroa kappale. Myyn niitä tarvitseville hintaan kolme euroa kappale. Näin joulun aikaan keskusta on täynnä jouluostoksille menijöitä, joten idea on idioottivarma. Päivystän pääkatujen varsilla ja kun matkalainen parkkeeraa ruutuun, olen paikalla myymässä parkkilippua. As simple as that.

Laskin, että euron katteella ja viidenkymmenen lipun päivämyynnillä hankin ensimmäisen miljoonani 54,79 vuodessa. Miinus verot.

Jätä kommentti

*