Paidan jäädytystä

Aluksi: Onnea Timosen Kimmolle Stanley Cup -voiton johdosta! Mahtava saavutus. Kohta päästään Kuopion torille juhlimaan. Tämä on niitä kertoja kun tuntuu, että kerrankin palkinto meni oikealle miehelle. Vielä kerran: Paljon onnea!

Sitten vähän henkilökohtaista tirinää & marinaa. Olen katsonut kateellisena urheilusankareiden suitsutusta. Teemu Selänteestä tehtiin kirja ja elokuva, Jari Litmasesta patsas ja Timo Jutilasta grillimakkara. Entäs me muut? Kuinka meidän kunnon miesten ja naisten käy? Ei työnantaja nimeä teollisuushallejaan hyvän duunarin mukaan tai pystytä kassaneidin kunniaksi patsasta automarketin parkkipaikalla. Ei, itse pitää kaikki hoitaa. Kissa kiitoksella elää ja kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Olen jo niin pitkään odottanut tunnustusta, ansiomerkkejä, juhlatilaisuuksia ja kunniaa, että päätin tehdä asialle jotain. Joka itsensä ylentää, se alennettakoon. Ei muuten pidä paikkansa.

Vaimo palasi eilen töistä ja pysähtyi kuin naulittuna olohuoneen ovelle. Tiesin tasan tarkkaan, mitä hän ajatteli. Olohuoneessa oli minä ja kymmenen kaveria. Meillä kaikilla oli puvut päällä. Eikä mitkä tahansa puvut, vaan smokit. Yksi kavereistani istui olohuoneen nurkassa edessään ullakolta kaivetut, vanhat hammond-urut. Vaimoni kysymys oli väistämätön:

– Mitä helvettiä täällä on meneillään? Mitä tämä tarkoittaa?

Kaverini ottivat jo pari taka-askelta ja aremmat alkoivat etsiä ulospääsyä. Olin kuitenkin jämäkkänä ja vastasin elämänkumppanilleni.

– Meillä on juhlallinen tilaisuus. Jäädytämme t-paitani kattoon.
– Siis teette mitä? Mitä ihmettä tuo vanha t-paita tekee tuolla seinällä?
– Olen jäädyttänyt sen.
– Jäädyttänyt? Mitä ihmettä sinä taas hourailet?
– Ei ole houretta ei. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kuusi vuotta, kun aloimme seurustelemaan. Tuo t-paita oli minulla päällä, kun ensi kerran kohdattiin. Olen ylpeä siitä, että olen jaksanut olla rinnallasi ja tästä syystä päätin jäädyttää t-paidan muistoksi ensi treffeiltämme.
– Olet jaksanut olla rinnallani?
– No myönnä pois. Ei tämä aina ole ollut mulle niin helppoa. Sinä teet täällä kaiken: laitat ruuan, hoidat astiat, hoidat lapset, peset pyykit ja niin edelleen. Ennen sinua minä olin itsenäinen sinkkumies, joka teki tuon kaiken itse. Et tiedä, mitä uhrauksia tämä meidän parisuhde on minulta vaatinut.
– Ja mitä nämä muut täällä tekevät? Vaimo jatkoi tenttaamista mutta selkeästi varovaisemmalla moodilla kuin jos olisimme olleet kahdestaan.
– Ketjukaverit ovat kutsuvieraita ja kunnioittavat minua osallistumalla tilaisuuteeni.

Selitys oli ilmeisen tyhjentävä, koska vaimo meni mykäksi ja jäi tuijottamaan meikäläistä. Jos katse voisi tappaa, olisin sillä hetkellä saanut kymmeniä pistohaavoja. En antanut sen häiritä. Tämä oli minun juhlani yhdelle parhaimmista jätkistä jonka tunnen: nimittäin minulle.

Kavereille oli jaettu roolit. Arska on yhtä kova paskanjauhaja kuin Juhani Tamminen, joten hän sai pitää puheen. ”Pitää sanoa, että kaverini Jampe on semmoinen veli, jonka jokainen haluaisi ketjukaverikseen. Luistella ei osaa pätkääkään, muuta kuin työhommista…”. Oli siinä puheessa paljon muutakin, mutta olin niin tunnekuohun vallassa, etten muista enempää. Seuraavaksi oli vuorossa Finlandia-hymni. Koska en tunne Sakari Kuosmasta, en saanut häntä kerrostalokolmioomme laulamaan sitä alkuperäistä Kuosmas-versioita. Onneksi yksi kavereistani on niin Saku Kuosmanen –lookalike, että sain hänen ylipuhuttua laulutehtävään. Se oli virhe. Vaikka Topi on Kuosmasen näköinen ja sai säestyksen hammond-uruilla, hän ei osannut laulaa pätkääkään. Kun Topi raiskasi Finlandian neljässä minuutissa, joka jätkällä oli kyynel silmäkulmassa silkasta vi… potutuksesta. No, kaikki ei voi mennä niin kuin NHL:ssä.

Lopuksi pidin vielä puheen, jossa kiitin vuolaasti itseäni ja mainitsinpa sivulauseessa myös puolisoni. Nostimme maljaa ja päätimme tilaisuuden isänmaallisesti maamme lauluun. Tässä vaiheessa vaimo palasi olohuoneeseen iloisesti hymyillen ja ojensi minulle pussin.
– Mikäs tämä on?
– Siinä on sulle ihan ikioma Stanley Cup, rakas. Ja nyt kaverit kotiin. Sinä Grezky lähdet viemään roskapussin roskakatokseen ja käytät samalla koiran ulkona. Seuraavat kaksi viikkoa meidän kodin kotityöt hoitaa isäntä itse.

Kommentit

  • Heli

    Tänä Juhannuksena lukemistani jutuista paras! Kiitos, Jampe!

    • Jampe

      Ole hyvä. Tällä kertaa tarina oli leivottu emävalheelle ja mausteeksi ripaus faktaa :)

Jätä kommentti

*