Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Pyöräkuumeen kourissa

Minuun iski kesällä pyöräkuume. Tai mikä lie kesäflunssa mutta enivei. Kaikki sai alkunsa juhannuslauantaina tehdystä pyöräreissusta. Tarkennuksena vielä, että yleensä pyöräkuumeella tarkoitetaan moottoripyöräkuumetta. Minun kohdalla kyse oli polkupyöräkuumeesta.

Lähdimme juhannuslauantaina kaverin kanssa junalla Kuopiosta Iisalmeen. Pakkasimme polkupyörät mukaan. Iisalmessa hyppäsimme pois kyydistä, viritimme kypärät päähän ja lähdimme polkemaan takaisin Kuopioon. Matkaa reissulle tuli 87,9 kilometriä ja aikaa tuhrautui 4 tuntia 40 minuuttia, taukoineen. Se on tarkkaa nykyään, kun on nämä kännykkään ladattavat apsit, jotka mittaavat joka ikisen sentin, sekunnin ja hikipisaran

Olimme hieman epätasapainoinen pari: kaveri on minun kymmenen vuotta nuorempi, käy maastopyöräilykisoissa ja ajaa pyörällä, jonka hinnassa on yksi nolla enemmän kuin meikäläisen Soliferissa. Ei ihme, että päätimme polkea meikäläisen tahtiin. Vauhti oli kohtuullista, kunnes tulimme osuudelle, jossa pyörätie loppui. Edessä oli parikymmentä kilometriä maantieajoa autoliikenteen seassa. Jokainen, joka on pyöräillyt maantien kapeaa pengertä tietää miltä tuntuu, kun täysperävaunurekka ohittaa sinut sadan kilometrin tuntinopeudella: aivan helvetin pelottavalta. Kaveri ehdotti, että hän alkaa vetäjäksi ja meikäläinen siirtyy peesiin. Aja ihan takarenkaassa kiinni niin saat parhaimman hyödyn. Okei, vastasin ja jännitin että miten tässä käy.

Eka kerran elämässäni harrastin oikeaa peesausajoa. Ja vaikutus oli mieletön. Vain puolen metrin päässä takarenkaasta ei tunne ilmanvastusta ollenkaan, vaan edellä ajava luo ilmataskun, joka samalla aiheuttaa pienen imun. Tätä siis tarkoitetaan, kun ajaa toisen imussa. Nopeutemme nousi suoralla parhaimmillaan yli kolmenkympin, eikä keskinopeus tuolla pätkällä tainnut laskea alle kahdenkymmenenviiden kilometrin missään vaiheessa. Hulppeaa menoa!

Jonkun matkan päässä huomasimme pyöräilijän, joka lähestyi meitä selkä edellä. Lähemmin tarkasteltuna tällä kaverilla oli allaan kunnon maantiepyörä. Ohitusvaiheessa kaverini tunnisti kulkijan ja he vaihtoivat lennosta pari sanaa. Yksinpolkija totesi, että oli eilen ajanut 120 kilometriä ja oli tänään saman pituisella paluumatkalla, joten jaloissa painoi jo hieman. Vaikutti vähän siltä, että tilanne vaati selityksen, koska meikäläisen Solifer kulki seiskavaihteella kovempaa kuin ohitetun kakskytyks-vaihteinen menopeli. Seuraavan kerran kun pysähdyimme juomatauolle pyöräilijä suhahti ohi, eikä häntä näkynyt sen koommin.

Koko matkan ajan kaverini puhui minulle uuden pyörän hankkimisesta ja kertoi hybridipyörien eduista. Alkumatkasta laitoin henkisesti hanttiin, mutta pikkuhiljaa muutosvastarinta mureni ja mietin, että pitäisikö sittenkin? Viikko juhannuksen jälkeen päätin, että perheeseen saa tulla uusi pyörä.

Sitten alkoi pyörän valkkaaminen. Ei ole sekään nykyaikana mikään helppo rasti: on citypyörää, maantiepyörää, maastopyörää, cyclocross-pyörää ja hybridipyörää. Meikäläisen kiikarissa oli hybridi. Hintaa sai olla max. 500 euroa, merkillä ei niin väliä (kunhan on hyvä). Sitten piti päättää ottaako joustokeulalla, alumiinihaarukalla vai teräshaarukalla. Pitääkö olla v-jarrut, mekaaniset levyjarrut vai hydrauliset levyjarrut. Vaihteiden lukumäärä (18 – 24) jne jne.

Kun nämä asiat oli tutkittu, oli vuorossa eri verkkokauppojen läpikahlaaminen ja käynti muutamassa pyöräliikkeessä. Aina kun eteen tuli potentiaalinen ehdokas, olin hetken innoissani, kunnes joku asia alkoi mietityttää ja siirsin päätöstä eteenpäin. Pyörä tulee osissa, onkohan se vaikea koota? Mitäpä jos uusi pyörä ei olisikaan hyvä? Entä jos minä en totu ajamaan kaksikymmentäyksivaihteisella? Miten näitä huolletaan ja hoidetaan? Missä uskaltaa ajaa ja minne parkkeerata, ettei pyörää varasteta? Kaverilta sain paljon hyviä vinkkejä ja lupauksen myös kokoamisavusta. Silti aikaa kului, eikä päätös tuntunut yhtään sen varmemmalta.

Sitten satuin käymään paikallisessa päivittäistavarakaupassa (en mainosta) ja törmäsin urheiluosastolla geelisatulaan. Huikea keksintö! Tähän asti olen ajanut alkuperäisellä satulalla, joka on haljennut ja lohkeillut ja imee sadevettä kuin sieni. Geelisatula maksoi kympin joten ostopäätös oli helppo. Kotona veivasin vanhan satulan irti, uusi tilalle ja lähdin polkemaan. Tunsin, miten vanha kunnon seiskavaihteinen kulki tutun mukavasti polkimet natisten. Kiersin korttelin, palasin takaisin ja laitoin pyörän telineeseen. Samalla päätin, että pyöräkuume oli tällä erää ohi. En minä uutta pyörää tarvitse, vanha sotaratsu toimii ihan hyvin ja kuljettaa minua tasaisesti kuten aina ennenkin.

Kommentit

  • Road bike

    Hyvä juttu. Pyöräily on hyvä ja kun alkuhankinnat tehty, halpa harrastus.
    Itekkin jo kuuskymmppiä ikämittarissa, hurahdin maantiepyöräilyyn.
    Hölkkää ja juoksemista selkä ei kestä, mutta pyöräilyä kyllä. Ostin tuollaisen paritonnia varusteineen maksavan maantiepyörän.
    Eka kesä opeteltiin teknikkaa, mutta nyt toisena vauhti oli jo toisenlaista ja matkat puolta pitempiä.
    Maantiepyörän rullaavuus kapeine renkaineen hurmaa joka kerta, ja aina tulee tunne että voisi jatkaa loputtomiin. Mukava vielä vanhenmpanakin haastaa itsensä.

    • Jampe

      Pyöräily on tosiaan nivelystävällisempää liikuntaa. Samalla lähiseudut ovat auenneet ihan uudella tavalla. Pyöräillessä havainnoi paremmin ympäristöä ja on helppo pysähtyä ja poiketa katsomaan maisemia ja kohteita, jotka autoillessa jää huomaamatta. Suosittelen pyöräilyä kaikenikäisille :)

  • plokkariukki

    Minun Tunturi Lady vai mikä se anopin perintöpyörä nyt olikaan on kokonaista yksi vaihde. Kuten monella muullakin ikäiselläni on tämä ikäseuralainen eli eturauhasongelma. Lääkäri toppuutteli joka-aamuisia noin 15-20 kilometrin pyörälenkkejä, mekaaninen rasitus ko rauhaselle saattaa olla haitaksi. Siinä meni sekin ilo ja kuntoilumuoto. Olisiko kenellä vihjeitä, mitä seuraavaksi, lonkat ja selkä eivät kestä kuin pieniä kävelylenkkejä? Olin itsekin jo ostamassa hieman vauhdikkaampaa polkupyörää Ladyn tullessa eläkeikään, mutta nyt olen siirtynyt mopoon ja vanhaan Hontan moottoripyörään. kunhan vaan muistaa pistää tarpeeksi monet villahousut jalkaan vilustumisen ehkäisemiseksi.

    • Jampe

      Hiihto on ainakin talvella hyvä kuntoilulaji. Meikäläisenkin polvet on siinä kunnossa ettei juokseminen tunnu mukavalle. Hiihtäessä ei synnyn niveliä rasittavaa iskua.

  • korollaeläjä

    Tää geelisatula oli jotain uutta. En oo ennen kuullukkaan. Et kertoillu miten muutti pyöräilymukavuutta, vai muuttiko?

    • Jampe

      Geelisatula on tavallisen satulan näköinen, mutta istuinosa on geelipehmusteinen. Satula on huomattavasti peffaystävällisempi kuin kovat satulat. Pitkillä matkoilla pidän pyöräilyshorteja, joten ajomukavuus on taattu :)

  • Ari Niemeläinen

    Hiihtoa olen harkinnut, mutta uudet sukset monoineen maksaa maltaita ja jos nekin jäävät sitten kokeilun jälkeen varastoon. Kaikki kirpputorit kiersin viime talvena etsien sopivia käytettyjä, mutta en löytänyt. Jospa tänä talvena tärppäis ja pääsisin edes kokeilemaan. Kunpa joku firma antaisi pariksi viikoksi kokeiltavaksi palautusoikeudella tai peräti sponsoroisi uutta harrastusta. Lupaisin kuun taivaalta “lahjoittajalle” jos homma toimisi! Geelisatulasta on minullakin hyvät kokemukset.

  • Road bike

    Ite hommasin pyörään ISM ns.nokattoman satulan.
    Siinä satulan nokka on kaksiosainen ja rako välissä.
    Paine eturauhaseen vain murto osa tavan satulaan verrattuna.
    Kun ajoin kilpasatulalla suihkussa ei palleja tuntenut 80 km jälkeen.
    Nyt ei sitä ongelmaa. Myös satulan korkeus ja etäisyys säätöihin kannatta nähdä vaivaa.

Jätä kommentti

*