Näin viime yönä unta tupakasta. Se oli mainos, jossa matala miesääni totesi: Olitpa nuori tai vanha, mukava tai persläpi, meillä kaikilla on vain yksi elämä. Mainoksessa vanha ryppyinen mummo sytytti savukkeen ja antoi sen sitten vierellään istuvalle kultaisellenoutajalle. Koira kerkesi vetää poskarit, ennen kuin heräsin.
Herätessäni ensimmäinen tunne oli helpotus: Tupakanvastainen uni! Seitsemän vuoden savuttomuus on tehnyt tehtävänsä. Tumppasin viimeisen savukkeeni juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 22.06.2008. Lopettamispäätökseen vaikutti osittain vedonlyönti, mutta suurimpana motivaationa oli oma halu. En vain halunnut enää polttaa. Piste. Siihen loppui pössyttely, enkä aio aloittaa uudestaan.
Meikäläisen sukupolven edustajana on enemmän harvinaisuus olla polttamatta. Olemmehan kasvaneet aikana, jolloin tv-mainoksessa Malboromies ratsasti auringonlaskuun ja äidit lauloivat lapsille tuutulauluna tupakkarullaa.
Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turun tietä,
hämäläisten härkätietä.
Kyllä, minunkin äiti lauloi tuota kun oli nukkumaanmenon aika. Ja jos nykyajan muotitietoiset nuoret ihmettelevät seitsemänkymmentäluvun sisustusvärejä, niin ei se valokuvissa näkyvä oranssi seinätapetti ole oranssi vaan nikotiininkeltainen. Kaikkialla poltettiin: kodeissa, kahviloissa, ravintoloissa, autoissa, sairaaloissa ja kaupoissa. Eikä se tuntunut siihen aikaan yhtään omituiselle. Voitte vaan kuvitella, minkälaisia vilunväreitä sain taannoin kun luin jonkun Cosmopolitanin kannesta otsikon, että seitsemänkymmentäluku tulee takaisin. Jos saan pyytää, niin toivottavasti nyt ei kuitenkaan.
Savukkeet on piilotettu automaattien uumeniin ja mielestäni hyvä niin. Tosin en usko tässäkään asiassa saarnaamiseen. Tiedä omalta kohdalta, että jos joku tulee paasaamaan rasvan ja alkoholin vaaroista, käyn seuraavalla kauppareissulla ostamassa kilon voita ja kopallisen kaljaa. Voita en ole sentään ostanut sitten 1900-luvun.
Tupakasta ei ole helppo päästä eroon, jos ei halua. Niin kuin ei mistään muustakaan epäterveellisestä harrastuksesta. Tarvitaan se oma herätyksen hetki jolloin laittaa kaikki faktat riviin ja laskee, mitä minä tästä hyödyn. Mitkä ovat loppupeleissä ne asiat, mitä tämä tuo tullessaan ja samanaikaisesti vie mennessään? Todennäköisesti keuhkoahtauma ja syöpä tulee, rahat ja terveys menee. Näin minä sen itselleni järkeilin, viimein tumppasin ja sitten lopetin.