Supermies

Kaikki alkoi vaivihkaa, niin kuin monella asialla on tapana tapahtua. Eräänä heinäkuisena iltana istuimme vaimon kanssa pihakiikussa katsellen auringonlaskua. Jokin tuntui ärsyttävän häntä sillä suunnattomasti. Pitkällisen utelun ja kyselyn jälkeen hän viimein avautui minulle.
– Kirvat
– Kirvat? ihmettelin ja olin aivan pihalla.
– Kirvat. Huomasin tänään, että kukkapenkki on täynnä kirvoja. Ne ovat inhottavia pieniä otuksia. En voi enää muokata ja hoitaa kukkia, kun koko penkki kuhisee niitä ällöttäviä elukoita.

Yöllä pohdin, mitä vaimo oli sanonut. Eihän se nyt passannut, että rakkaani menetti rakkaan harrastuksen pienten vihreiden hyönteisten takia. Jotain tartteis tehdä.

Meni viikko kunnes eräänä yönä heräsin oivallukseen, joka tuntui mullistavalta. Keksin ratkaisun! Seuraavana päivänä töiden jälkeen etsin kaupungilta naamiaisasuliikkeen ja ostin itselleni puvun. Sitten piti vain odottaa oikeaa hetkeä, ettei vaimo huomaisi mitään. Oikea hetki tuli viikonloppuna, kun hänellä oli tyttöjen ilta kaupungilla. Jäin yksin kotiin ja aloin tuumasta toimeen.

Puin ylleni punamustat trikoot, jossa oli ruudullinen kuvio. Päähän vedin punaisen hupun, joka peitti kasvot kokonaan. Silmille naamiolasit ja voila: Hämähäkkimies oli valmis! Pari yötä mietin, miten kirvoista pääsisi ympäristöystävällisesti eroon ja keksin, että hämähäkit syövät kirvoja. Koska en voinut tuoda kukkapenkkiin ristilukkeja, päätin muuntautua Hämähäkkimieheksi ja käydä taistoon pihaelukoita vastaan.

Kun vaimo tuli valomerkin jälkeen kotiin, kaikki oli valmista. Kukkapenkit olivat puhtaita kirvoista ja muista pieneliöistä. Kuinka Hämähäkkimies teki sen? Te ette halua tietää. Todetaan vain, että vaimo oli ikionnellinen, kun esittelin ötökkävapaan pihan seuraavana päivänä.

Parisuhteen ongelmia ei tietenkään pelkällä tuholaistorjunnalla ratkaista. Kun kirvat olivat kadonneet, elämä oli hetken auvoista. Syksyn tullen vaimon mieliala kuitenkin laski ja hän muuttui vähäpuheiseksi ja sulkeutuneeksi. Tätä jatkui elokuun ja syyskuun, kunnes lokakuussa en enää kestänyt vaan tivasin, mistä kenkä puristaa. Pitkällisen keskustelun jälkeen sain ongittua ongelman esiin: Vaimoni tahtoi lasta.

Mielestäni ajatus oli ihan hyvä. Olimme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja lapsi täydentäisi mukavasti elämää. Oli vain yksi ongelma ja se oli aika perustavaa laatua. Meiltä oli hävinnyt kipinä. Intiimit hetket olivat muuttuneet rutiiniksi ja kerrat harvenneet niin, että kanssakäymistä oli korkeintaan kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Molemmat olivat tyytyneet tähän mukisematta. Mutta lapsen tekoa ajatellen tuo oli iso ongelma.

Jälleen kerran ajatus syntyi yöllä, ja jälleen kerran käväisin töiden jälkeen naamiaisasuliikkeessä. Tällä kertaa minun piti harhauttaa vaimo, että pääsin toteuttamaan suunnitelman täydessä mitassa. Sain hänet lähtemään lauantaiksi vanhempien luokse ja sovimme, että teen sillä aikaa ruokaa ja vietämme sitten illan yhdessä leffaa katsellen, kuten aina. Paitsi että tällä kertaa minulla oli muuta mielessä.

En valmistanut ruokaa, vaan ostin kilokaupalla eksoottisia hedelmiä ja asettelin niitä ympäri taloa kuppeihin ja kulhoihin. Valaistuksen muutin hämäräksi, rakentelin peitoista ja lakanoista majan olohuoneeseen ja asettelin ruukkukasveja strategisiin paikkoihin. Lopuksi kaivoin kassista kostyymin ja paneuduin rooliin. Kun vaimo saapui kotiin, häntä vastassa oli viidakon hämyinen ja eksoottinen, jopa eroottinen tunnelma sekä Tarzan. Pelkässä lannevaatteessaan ja pitkät hiukset (peruukki) hulmuten nappasin Janen syliini ja kannoin hänet viidakkomajaan lempimään.

Kuten arvata saattaa, suunnitelma toimi. Viidakko oli hedelmällinen kasvualusta. Vuoden päästä meille syntyi esikoinen, kahden vuoden päästä toinen poika, kolmen vuoden päästä kolmas poika ja neljän vuoden jälkeen viimein tyttö. Tässä vaiheessa vanhemmat lapset olivat jo siinä iässä, että viidakkorekvisiitta piti piilottaa kaapin perälle. Ja niinpä meistä tuli kuusihenkinen, eläväinen perhe.

Neljä alle kouluikäistä on aikamoinen sirkus ohjattavaksi. Päivät olivat työntäyteisiä ja yöt meni reporankana levätessä. Ei meistä olisi enää ollut lastentekijöiksi, vaikka olisimme halunneet. Vaimo menetti jälleen mielenkiinnon koko hommaan ja omistautui lapsille. Mietin, miten tähän kaikkeen pitäisi reagoida ja päätin jälleen kerran, että supersankarin rooli saisi pelastaa tilanteen. Muutuin Näkymättömäksi mieheksi.

Näkymätön mies herätteli lapsia, valmisti aamupalan, kuljetti kouluun, tiskasi astiat ja pesi pyykin sillä aikaa, kun vaimo teki uraa pankkimaailmassa. Näkymätön mies eli vanhempainvapaalla, mutta ei vaatinut vapaata itselleen. Näkymätön mies tuli apuun aina, kun tarvittiin, mutta katosi yhtä nopeasti häiritsemättä sen enempää vaimoa kuin muitakaan.

Mutta sitten sattui tapaus, jota Näkymätön mies ei voinut ratkaista. Vanhin poikani muuttui yläasteen aikana hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi. Kun kysyin, oliko jotain hätänä, vastaus oli aina se sama: Kaikki kunnossa. En tyytynyt tähän vaan päätin päästä pojan pään sisälle. Järjestin yhteistä isä-poika aikaa ja kävimme katsomassa jääkiekkomatsin kahdestaan. Erilaisessa ympäristössä poika piristyi ja avautui viimein minulle. Häntä kiusattiin koulussa.

Tunsin välittömästi raivoisan Hulkin ihoni alla, mutta pidättelin sitä. Sen sijaan pyysin poikaa kertomaan lisää. Häntä kiusattiin koulussa, mutta kiusaajia eivät olleetkaan luokkakaverit vaan eräs liikunnanopettaja. Olin tyrmistynyt! Tämä jumppanatsi oli ottanut poikani silmätikukseen ja teetätti hänellä asioita, mitä muiden ei tarvinnut tehdä. Esimerkiksi kun pesäpallopelissä poikani ei osunut omalla lyöntivuorollaan palloon, maikka komensi hänet tekemään kaksikymmentä etunojapunnerrusta. Open motto oli: Missä järki loppu, siellä voima alkaa.

Sain taas yöksi pohdittavaa. Miten reagoida opettajan harjoittamaan kiusaamiseen? Mitä pitäisi tehdä? Jos menen koululle keskustelemaan asiasta, se olisi sana vastaan sana enkä usko, että moinen nihilisti tunnustaisi mitään saatikka muuttaisi käytöstään. Päinvastoin, tilanne saattaisi vain pahentua. Oli aika käydä naamiaisasuliikkeessä.

Eräänä iltana varjostin liikunnanopettajaa koulun jälkeen. Hän oli noin kolmekymppinen, roteva mies ja ilmiselvä urheilija. Kaveri kävi koulun jälkeen kotonaan, vaihtoi vaatteita ja lähti lenkille. Seurasin perässä.

Tunsin lenkkipolun, joten puin asuni ja viritin väijytyksen. Odotin lenkkipolun loppupäässä puskan takana, kunnes mies ilmestyi hölkäten paikalle. Juuri ennen kuin hän ohitti piiloni, hyppäsi polulle ja tukin tien. Opettaja pysähtyi hölmistyneenä paikoilleen.
– Kukas helvetti sinä olet?
– Minä olen Mustanaamio ja teen lopun koulukiusaamiselle, vastasin siniseen kokotrikooseen pukeutuneena.
– Mille ihmeen koulukiusaamiselle?
– Sinä simputat pieniä poikia ja kiusaat heikompiasi. Sitä Mustanaamio ei salli.

Tämän jälkeen tapahtui jotain, mitä ette halua tietää. Kerrottakoon sen verran, että Mustanaamion varusteisiin kuuluu pääkallokuvioinen paha merkki –sormus, joka on oikean käden etusormessa. Opettaja sai leukaansa pari pääkallon kuvaa, jotka eivät lähde pois. Jälkeenpäin poikani kertoi, että liikunnanopettaja oli kuukauden sairaslomalla ja palasi kouluun muuttuneena miehenä. Hän oli kiltimpi ja oli kasvattanut parran, jota ei enää koskaan ajanut pois.

Perhe-elo sujui taas kerran ongelmitta. Mutta kuten elämässä yleensä, mikään ei ole pysyvää. Vaimo sai tarpeekseen ahtaasta rivitaloasunnostamme ja sai minut suostuteltua omakotitalon rakentamiseen. Mikäpäs siinä, kyllähän me lisää tilaa tarvitsemmekin. Heti talorakennuksen alkuvaiheessa tuli ongelma, joka laittoi koko projektin vaakalaudalla. Rakennusliike toimitti pohjavalua varten sementin, mutta betoniraudat jäivät tulematta. Kun kysyin, milloin rakennustarvikkeet saaapuvat, liikkeen edustaja arvioi toimitusajaksi neljä viikkoa. Vaimo kuuli tämän ja sai sellaisen raivokohtauksen, että muutuin jälleen Näkymättömäksi mieheksi.

Viime yönä keksin ratkaisun. Käyn naamiaisasuliikkeessä ja pelastan tilanteen. Teräsmies tulee paikalle ja päivä paistaa jälleen. Tai tarkemmin sanottuna, Teräsmiehestä ei olisi paljoakaan apua omakotitalon pohjavalun tekemisessä, mutta Harjateräsmiehestä on. Eli huomenna syöksyn sementtiin ja valutalkoot voi alkaa.

Jätä kommentti

*