Tapparan mies

Teen julkisen tunnustuksen, joka saattaa tehdä minusta hylkiön savonmualla: Olen Tapparan mies. Kannustan toki Kalpaakin mutta siinä vaiheessa, kun Kuopion ylpeys lähtee kesälomalle, siirryn Tapparan leiriin. Ja pysyn siellä katkeraan loppuun asti.

Keväät ovat olleet tuskaa. Tappara on selvittänyt tiensä finaaliin kolmesti peräkkäin vain hävitäkseen hopeaa. 2013 kullan vei Ässät ja 2014 sekä 2015 Kärpät. Mutta neljäs kerta toden sanoo. Tänä keväänä ei himmeämpää mitalia tule, sanokaa minun sanoneen. Ja jos HIFK voittaa mestaruuden, voitte ilkkua kommenttiosastolleni julkisesti. Kestän sen kuin mies: menen nurkan taakse yksin itkemään.

Eilinen ei paljoa luvannut kun stadilaiset veivät manselaisia kuusnolla, anteeksi neljänolla. Mutta täältä noustaan. Oraakkeli Jampe ennustaa teille SM-finaalin loppuratkaisun: Mestaruus ratkeaa seiskapelin jatkoajalla ja maalintekijä on kukapas muu kuin Patrik Laine. Aika kliseinen ennustus, tiedän, mutta näillä mennään. Tämä on Tapparan vuosi.

Hetkinen. Huomaan kysyviä katseita. Minkäkö takia kannatan Tapparaa? Savolainen vastaus: miksikä ei. On sitä liigassa huonompiakin joukkueita. Totta puhuen meikäläisen Tappara-rakkaus juontaa juurensa kauas lapsuuteen ja elämäni ensimmäiseen live jääkiekko-matsiin. Asuimme Tampereella ja isä vei minut Hakametsän halliin katsomaan ottelua Tappara – Ilves. Tuosta on sen verran aikaa, että muistan vain pari hailaittia: Sain ison karkkipussin, jota mutustelin ensimmäisen erän aikana. Kun Tappara teki maalin, kaikki ympärilläni istuneet aikuiset pomppasivat seisomaan ja huusivat kovaan ääneen. Se oli pikkupojalle sellainen järkytys, että säikähdin ja purskahdin itkuun. Siitä asti olen ollut Tapparan mies. Miksi en kannata Ilvestä? Koska Ilves hävisi.

Tappara – HIFK tänään klo 17.00.

Jätä kommentti

*