Tosimiehen burnout

Työuupumus, loppuun palaminen, burnout. Raskaalla lapsella on monta nimeä. Loppuun palaminen vie voimat ja lamaannuttaa ihmisen sängyn pohjalle. Työuupunut ei jaksa enää huolehtia edes itsestään. Pois lukien tosimiehet. Tosimies ei jää tuleen makaamaan. Kun tosimies palaa loppuun, hän toimii kuin tosimies. Apua ei pyydetä, ongelmista ei puhuta eikä sääliä oteta vastaan. Tosimiehen burnout on toista maata.

Tosimies herää arkiaamuna herätyskellon soittoon, hokee naisen sukupuolielintä kuvaavaa sanaa kolme kertaa, heittää kellon seinään ja jatkaa unia. Kun pomo soittaa töistä ja kysyy, onko tosimies nukkunut pommiin, hän vastaa että ei. Olen nukkunut hyvin. Mitä se sulle kuuluu? Tee töitäs äläkä mulle ala soittelemaan.

Postiluukussa odottaa sanomalehti. Tosimies ottaa lehden, menee parvekkeelle ja tekee sivuista paperilennokkeja. Niitä hän lennättelee kerrostalon parvekkeelta alas kadulle, yksi kerrallaan. Lennokit ottavat tuulta alleen, putoavat viimein maahan ja sotkevat paikat. Tosimies palaa tyytyväisenä sisälle ja sulkee parvekkeen oven perässään.

Puolenpäivän aikaan tosimies pukee ylleen verkkarihousut, hupparin, kumisaappaat ja pipon ja lähtee ulos. Kevätauringossa on kuuma ja lämpömittari näyttää viittätoista astetta. Torilla hän ihailee hetken ihmisvilinää, levittää sitten viltin torikiveykselle ja alkaa riisua. Kun jäljellä on enää bokserit, hän levittää iholleen aurinkorasvaa ja ryhtyy ottamaan aurinkoa. Aurinko menee pilveen ja varjossa lämpötila putoaa nopeasti viiteen asteeseen. Tosimies ei anna tämän haitata.

Tosimies ei surffaa eikä soutele. Tosimies ampuu itsensä vedenpaineella korkeuksiin.

Auringonotto alkaa nälättää. Tosimies pukee päälleen ja lähtee kauppaan. Hän kiertää keskustan ruokakaupoissa ja etsii ruokaesittelijöitä. Juuri niitä, jotka tarttuvat tiskin takaa sinua sanallisesti hihasta ja pyytävät maistamaan uutuuksia: Laktoosittomia, sokerittomia, jauhottomia, hajuttomia, mauttomia ja tajuttomia tuotteita. Tosimies löytää juustoesittelijän. Sinne siis.

Tosimies ottaa juustosiivun, maistelee ja kehuu makua. Hänen käytös ja ulkoasu vetää esittelijän hiljaiseksi. Tosimies ottaa toisen siivun, maiskuttelee kuuluvasti ja jatkaa kehumista. Päästelee välillä nautinnollisia huutoja ja syö lisää. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes tarjoilulautanen on tyhjä ja esittelijän mitta täynnä. Tosimies poistuu paikalta mutta kommentoi vielä lähtiessään suureen ääneen, että ei tuo niin hyvää ollutkaan. Pisti pakin sekaisin.

On iltapäivä ja tosimiehen työtoverit pääsevät töistä. Tosimies kävelee katua vastavirtaan ja näkee useita kollegoja, jotka moikkaavat hänelle kummissaan. Hän ei moikkaa kenellekään. Tuijottaa vain pitkään ja intensiivisesti suoraan silmiin niin, että duunikaveri järkyttyy ja jatkaa matkaa taakseen katsomatta. Tosimies koputtelee pysäköitynä olevien taksien ikkunoihin ja kyselee kuskeilta, minne kyseinen taksi on menossa. Pääseekö keskustaan? Paljonko päivälippu maksaa? Eihän tämä vain ole sellainen ”pimeä taksi”? Bussipysäkillä hän näyttää linja-autolle pysähtymismerkkiä mutta ei tee elettäkään, kun linjuri ajaa kohdalle ja avaa oven. Hän seisoo vain kuin Paavo Nurmen patsas, jähmettyneenä puolittaiseen juoksuasentoon.

Matkalla tosimies käy pankkiautomaatilla, nostaa tilin tyhjäksi ja menee kioskille ostamaan arvan. Hän raaputtaa arvan, sadattelee kovaan ääneen ja ostaa uuden. Sama toistuu yhä uudestaan ja uudestaan. Jos tosimies sattuu voittamaan, hän kuuluttaa siitä suureen ääneen ja tuulettelee muille asiakkaille. Voittorahoilla hän ostaa uusia arpoja, raaputtaa ja vajoaa sadatellen maanisdepressiiviseen synkkyyteen. Viimein myyjä saa tarpeekseen ja uhkaa soittaa paikalle poliisin. Tosimies soittaakin itse poliisille ja ilmoittaa, ettei häntä tarvitse hakea. Että hän aikoo poistua kioskista omin jaloin. Ilman vastarintaa.

Illan tullen tosimies kävelee satamaan ja päättää, että on aika heittää talviturkki. Hän hyppää juuri jäänsä riisuneeseen Kallaveteen ja kauhoo kylmässä kohti parinsadan metrin päässä olevaa saarta. Saaressa sijaitsee vanha tuulimylly ja satoja pesimäpuuhissa hääriviä lokkeja. Lokit rääkyvät ja syöksähtelevät kohti uhkaavaa uimaria, mutta tosimies ei anna sen häiritä. Hän nousee rannalle, rähisee viattomille linnuille ja syö ensimmäisestä löytämästään pesästä lokinmunat kuorineen päivineen. Ärsytetyt linnut tekevät minkä osaavat ja tosimies jää seisomaan valkoiseen sateeseen.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Mainio ja monimerkityksinen tuo kuva vesipatsasmiehestä! En moista lentoonlähtöä ollut ennen nähnytkään. Jostain syystä mieleen tulevat mökkiläiset, jotka tahtovat viettää rauhallista kesäpäivää.

    • Jampe

      Kaveri veti noista korkeuksista “uimahypyn” eli sukelsi korkeuksista veteen ja loikkasi taas ylös paineen avulla kuin delfiini. Tosimiehen tekemänä näytti helpolle. Ja rauha tuosta on tosi kaukana :)

Jätä kommentti

*