TUNTUU OUDOLTA

Toissapäivänä vetäisin ruokapöydässä kabanossin väärään kurkkuun kun luin päivän järkyttävimmän uutisen: Makkara ja pekoni aiheuttavat syöpää. Ryntäsin välittömästi vessaan, työnsin sormet kurkkuun ja oksensin makkarakeitot pönttöön. Siinä posliinin äärellä kakostellessa purskahdin hysteeriseen itkuun.

Nyt olen varannut itselleni ajan verikokeeseen, ruokatorven tähystykseen, varjoainekuvaukseen ja käynnin luonnonmukaisella kansanparantajalla. Vaimo kehtasi epäillä, että saatoin ehkä hieman ylireagoida uutiseen. Ylireagoida? Meikäläinen on elämän aikana ahtanut napaan sellaiset määrät makkaraa, pekonia, hiillosta ja kabanossia että on pieni ihme, että olen edes hengissä. Voin tunnustaa olevani makkaransyöjien Keith Richards ja pekoniruokien Andy McCoy: keho tupaten täynnä terveydelle vaarallisia lisäaineita.

Kun alkushokki laantui, tilalle tuli ärtymys ja viha. Mitä helvetin hyötyä oli lopettaa tupakointi kymmenen vuotta sitten? Miksi olen käynyt lenkillä, pelannut sulkapalloa ja ylipäätään urheillut mitään? Mitä hyötyä tästä kaikesta on ollut? Kaikki hyvät aikeet ovat pois pyyhittyjä, koska en pysynyt erossa makkarasta. Lihanhimo altisti minut ennenaikaisen kuoleman vaaraan. Ei siinä mitkään vihannekset tai hedelmät auta, kun pekoni pakkautuu pernaan ja makkara muurautuu munuaisiin. Voin ihan yhtä hyvin ryhtyä polttamaan sikareita ja käyttämään nuuskaa. Pistän elämän ranttaliksi. Lyön hanskat tiskiin ja annan mennä kun on alamäki taas. Makkarasta sinä olet tullut, makkaraksi pitää sinun jälleen tuleman.

Tänään ärtymys vaihtui epäilykseen ja pieneen toivon pilkahdukseen. Kaikkien nälkäisten ystävä Timo Jutila ilmoitti, ettei voi uskoa makkaran syöpävaaraan. Timosta tuli hetkessä guruni ja vapaustaistelijani. Hänen kaikkivoipa lauseensa: ”Tuntuu oudolta, että makkaransyönti voisi aiheuttaa syöpää”, porautui syvälle sieluuni. Olenkin tässä koko iltapäivän tehnyt valkoisista lakanoista isoja banderolleja joissa lukee: TUNTUU OUDOLTA. Nyt odottelen, että vaimo tulee töistä kotiin. Pyydän häntä kaveriksi ja lähdemme yhdessä Kuopion torille heiluttelemaan iskulauselakanoita. Suunnittelin myös molemmille kaulaan ripustettavat styroksiset kylmälaukut, jotka pakkaan täyteen uunissa paistettuja hiillosmakkaroita. Jaamme näitä jokaiselle vastaantulijalle ja toivotamme TUNTUU OUDOLTA sukulaismakkaransyöjille. Tämä ei jää tähän. Tuntuu vain niin oudolta.

Jätä kommentti

*