Uhanalaiset

Maailma on täynnä uhanalaisia lajeja. Meillä on oma saimaannorppamme. Salametsästäjät ovat tappaneet Afrikassa ennätysmäärän sarvikuonoja. Siperiantiikerikanta on henkitoreissaan ja muutama muu laji kuolee sukupuuttoon tätäkin juttua lukiessasi. On myös hyviä uutisia uudestaan löytyneistä, jo sukupuuttoon kuolleiksi luulluista lajeista. Eräs tällainen uutinen kertoi ns. Andien inkarotasta, joka nähtiin vastikää elävänä. Lajin luultiin hävinneen maapallolta jo neljäsataa vuotta sitten.

Eikä me Suomessa olla jääty yhtään sen huonommaksi. Lapista on löydetty yksitoista uutta tanhukärpäslajia, joista peräti neljä on tieteelle ennen tuntematonta. In Your face maailma! Kyllä meilläkin osataan. Lisäksi täällä tehtiin huikea löytö kahdesta lajista, joiden oletettiin tuhoutuneen sukupuuttoon viime vuosisadalla.

Vielä 1990-luvulla yrityksissä oli runsaasti joviaalipomoja. Joviaalipomo oli lajimuunnos aikaisemmin tunnetusta patruunasta. Se oli kehittynyt luultavasti patruunan ja sihteerin risteytyksestä. Joviaalipomo oli hyvin suosittu työntekijöiden keskuudessa ja nousukaudella yritykset eivät kiinnittäneet lajiin suuremmin huomiota. Kun ajat ennen vuosituhannen vaihdetta tiukkenivat, joviaalipomoja alettiin metsästää armottomasti yt-aseilla. Tämä johti siihen, että joviaalipomo hävisi yrityksistä 2000-luvulle tultaessa ja sitä pidettiin yleisesti sukupuuttoon kuolleena lajina. Kunnes tänä kesänä joukko tutkivia konsultteja löysi joviaalipomon Kerimäen kierrätyskeskuksesta. Tämä yksilö, nimeltä Armas, piti pesää lähellä työpaikkaansa ja johti alaisiaan leppoisalla ja kannustavalla otteella. Hänen olemassaolostaan tiesivät vain firman työntekijät ja he suojelivat salaisuutta visusti, ettei Armas joutuisi saneerauksen kohteeksi. Asia paljastui vasta nyt ja oli tiedemaailmassa huikea sensaatio.

Toisen jo tuhoon tuomitun lajin populaatio löytyi Suolahdelta. Nimittäin talkootyöntekijä. Talkootyöntekijät olivat yleisiä 1900-luvulla. Arkeologit ovat kaivaneet esiin useita maatilan isäntien hautoja, joista on löytynyt myös talkootyöntekijän luita. Tämä herätti tutkijoissa ihmetystä. Miksi ihmeessä suurtilallinen halusi tulla haudatuksi talkootyöntekijän kanssa? Arvoitus ratkesi tämän vuoden toukokuussa, kun veroviraston tutkimusryhmä tapasi elävän talkootyöntekijän Suolahden raitilla. Talkootyöntekijä osoittautui ulkoiselta olemukseltaan varsin tavalliseksi, mutta luonteeltaan hän on harvinaisen sosiaalinen, ystävällinen ja pyyteettömän avulias. Röntgentutkimuksissa selvisi, että talkootyöntekijän sydän on puhdasta kultaa. Eipä ihme, että maatalon isäntä halusi hautaansa mukaan oman suosikkitalkootyöntekijän matkalle rajan taa.

Kun lajien löytyminen tuli julki, alkoi valtava julkisuusmylläkkä. Joviaalipomo jäi sairaslomalle, koska menetti hermonsa jatkuvien haastattelupyyntöjen ristitulessa. Suolahden talkooyhdistys on jouduttu eristämään ja poliisit valvovat, ettei paikalle pääse luvattomia henkilöitä. Tutkijat pelkäävät, että kantaväestö saattaa risteytyä talkootyöntekijöiden kanssa ja näin kanta menettäisi puhtaat geeninsä ja taantuisi. Tilanne oli niin vakava, että hallitus joutui pitämään täysistunnon aiheesta.

Ratkaisuksi päädyttiin molempien lajien rauhoittamiseen. Suolahdesta on tarkoitus muodostaan suojelualue talkootyöntekijöille, jotta ne voivat elää ja toimia luonnonvaraisena omassa elinympäristössään kuten tähänkin saakka. Joviaalipomo oli vaikeampi tapaus. Hän on tietääksemme ainoa lajiaan, joten lajin säilymiselle ei ole edellytyksiä. Joviaalipomolle on kuitenkin tarkoitus järjestää tarkoituksenmukaiset puitteet loppuelämän ajaksi.

Niinpä hallitus luonnonsuojeluliiton avustuksella päätti sijoittaa viimeisen joviaalipomon Suolahden luonnonsuojelualueelle. Päätös osoittautui napakympiksi. Talkootyöntekijät ovat ottaneet joviaalipomon riemuiten vastaan ja hän on päässyt suunnittelemaan ja johtamaan useita uusia talkookohteita. Näin molemmat lajit hyötyvät toisistaan ja elävät symbioosissa heille varatulla alueella. Kun joviaalipomo aikanaan menehtyy, ruumis tullaan täyttämään ja asetetaan näytteille Kuopion luonnontieteelliseen museoon.

Jätä kommentti

*