Uneton Seattlessa: Miesnäkökulmasta

Menetin Uneton Seattlessa –neitsyyteni 1.02.2016. Tiedän, aika vanhana. Ja turha siellä on tuhahdella ja huokailla, arvon naiset (ja muutama mies). Moniko teistä on nähnyt Alfred Hitchcockin alkuperäisen, mustavalkoisen Psykon? Entäpä Sam Peckinpahin Hurjan joukon? Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin? Sitähän minäkin.

Kaikki lähti siitä kun vaimo huomasi, että televisiosta tulee Uneton Seattlessa. Kun kerroin, etten ole nähnyt leffaa aiemmin, päätimme viettää yleissivistävän kaksituntisen. En ole suuri romanttisten komedioiden ystävä, joten odotin hampaita vihlovaa imelyyttä ja kyynelmerta, jonka syytä ei miehen mieli pysty ymmärtämään. Olihan siinä sitäkin mutta leffa pääsi myös yllättämään positiivisesti huumorillaan. Eli jaksoin katsoa loppuun asti.

En tiedä, mitä naisen mielessä liikkuu elokuvan aikana mutta miehen mielenliikkeet tiedän kyllä. Referoin tähän ajatuksiani viihdepläjäyksen aikana. Tummennettu teksti on kopsattu wikipediasta. Teksti ei sisällä pelkästään juonipaljastuksia vaan koko varsinaisen juonen, alusta loppuun.

Sam Baldwin (Hanks) on hiljattain leskeksi jäänyt arkkitehti ja poikansa Jonahin (Malinger) yksinhuoltajaisä. Hän muuttaa Chicagosta Seattleen saadakseen helpotusta suruunsa, mutta saa huomata, että vaimon kuoleman jälkeen elämää ei ole helppo jatkaa eteenpäin.

Heti alussa huomasin, että eihän tämä niin vanha leffa olekaan. Odotin nimittäin tyylipuhdasta kasarirainaa. 1993 ja Seattle, todella cool yhdistelmä. Nirvana ja Pearl Jamin keikkailivat klubeissa ja Seattle sykki grungen pääkaupunkina. Vuosi leffan jälkeen Kurt Cobain riisti henkensä. Elokuva ei tietenkään sisältänyt mitään näistä vaan alku meni Hanksin roolihahmon elämäntilanteen valottamisessa.  Leskimies ja poika asuvat yhdessä tavallista isä-poika arkea. Hieman tylsää. Olisivat käyneet yhdessä Nirvanan keikalla niin olisi saatu alkuun vähän rähinää.

Jonah seuraa vierestä isänsä yksinäisyyttä, kunnes soittaa jouluaattona radion psykologiohjelmaan ja kertoo suorassa lähetyksessä sen juontajalle, että hänen isänsä tarvitsee uuden vaimon.

Onpa nostalgista. Poika soittaa lankapuhelimella radiolähetykseen. Ihmiset lähettävät kirjeitä. Siis oikeita kirjekirjeitä postitse, ei mitään sähköpostisälää. Ja kun leffan lopussa poika päättää karata ja hyppää yksin New Yorkiin lähtevään koneeseen, ei isän auta muu kun ottaa seuraava lento ja seurata perässä. Ei ollut kännyköitä.

Tuhannet amerikkalaisnaiset kuulevat ohjelman ja kiinnostuvat sympaattiselta kuulostavasta leskimiehestä, unettomasta Seattlessa.

Naiset ihastuvat ääneen radioissa? Come on! Aika paksua. Siis oikeasti joku leskimies kertoo radiossa elämästään ja tuhannet naiset ihastuvat häneen. Pitäkäähän miehet naisistanne kiinni. Muuten voi käydä niin, että eräänä kauniina aamuna emäntä ilmoittaa parisuhteenne tulleen tiensä päähän. Hän on aamun työmatkoillaan kuunnellut autoradiota ja rakastunut toiseen mieheen. Sitten rouva pakkaa kamansa ja ratsastaa Jaajo Linnonmaan kainalossa auringonlaskuun.

Näiden naisten joukossa on Annie Reed (Ryan), joka on tahollaan kihloissa mutta ihastuu silti Samiin. Toimittajatyönsä kautta hän ottaa selville miehen taustoista ja lähettää tälle satojen muiden naisten tavoin kirjeen.

Elokuvan aikana heräsi pelko ja suoranainen kauhu Samin puolesta, kun Annie ja Becky (Rosie O’Donnell) keskustelevat Annien mahdollisuudesta tavata unelmiensa mies. Ei kai tuo Becky aio tunkea mukaan treffeille? Kaksi naista ensitreffeillä ei ole ensitreffit vaan työpaikkahaastattelu. Pahimmillaan se menee näin: Sovitaan aika ja paikka ja tavataan kaikki kolme ihastuttavassa ravintolassa. Samalla kun mies katsoo ihastustaan syvälle silmiin, tämän kaveri tenttaa uutta sulhaskokelasta. Juotko? Käytätkö päihteitä? Omistatko asunnon? Asutko yksin? Missä olet töissä? Vuositulot? Edelliset suhteet? Miksi ne päättyivät? Lopuksi ystävätär kilauttaa Asiakastieto Oy:n ja tarkistaa luottotietosi.

Jonah innostuu Anniesta, mutta Sam-isää on vaikeampi taivutella tapaamaan tätä.

Ärsyttävää, miten tuo poika laittaa kapuloita isäukon rattaisiin. Isällä alkaa olla sutinaa Victorian kanssa, mutta tämähän ei kymmenvuotiaalle herralle käy. Pitäisi olla se kirjeenvaihtotoveri Annie. Voi jessus. Sen kerran kun Sam on pääsemässä pukille pitää jälkikasvun tehdä asia vaikeaksi. Hei Jonah, ei sun isukki ole menossa naimisiin sen raivostuttavan Victorian kanssa. Iskällä ois vaan tarve tehdä aikuisten juttuja, kun edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Samin kohdalla aikaa on kulunut jo niin kauan, että kaveri on kuin kukissa ja mehiläisissä. Kukan mesi houkuttelee Samia puoleensa mutta eihän tämä tajua, mitä pitäisi tehdä. Siitepölyä hyvä mies. Siitepölyä.

Monien mutkien ja Jonahin myötävaikutuksen jälkeen pari kuitenkin kohtaa toisensa pilvenpiirtäjän huipulla ja rakastuu.

Mutkia tosiaan. Annien lapatossumies Walter (Bill Pullman) saa kuulla, että tuleva vaimo on rakastunut virtuaalimieheen. Ja mitä Walter tekee? Toteaa ravintolassa Annielle, että hän ei halua olla tämän onnen tiellä. Ottaapa siinä samalla urhoollisesti vastaan Annien palauttaman sormuksen ja toivottelee tälle hyvää matkaa Empire State huipulle, jonne Jonah on järjestänyt treffit isälle ja tulevalle äitipuolelle.

Ja nyt stop! Kuvaukset seis! Rajansa kaikella. Siirretäänpä tämä skenario Kuopioon. Pariskunta istuu Mustassa Lampaassa juhlistamassa kihlajaisia, kun nainen kertoo miehelle että hän on rakastunut yksinäiseen leskimieheen ja näillä on treffit Puijontornissa. Miten tilanne jatkuu? Mies vetää herneet palkoineen sieraimeen, haukkuu nuorikon ja viskaa sormuksen seinään. Nainen pakenee paikalta, rientää Puijolle ja tapaa prinssinsä tornin näköalatasanteella. Petetty mies seuraa raivoa uhkuen perässä ja loppu tulemana jompikumpi äijä tulee tornista alas ilman hissiä.

Siinäpä muuten idea leffan suomalaiseen versioon. Tarvitaan vielä nimi. Miten olisi Uneton Uudessakaupungissa? Hereillä Helsingissä? Tai savolaisittain: Valvoja Varkaudessa? Kukkuja Kuopiossa?

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Ensi yönä poliisit ovat varmaankin täällä Helsingissä hereillä. Virtuaalimiehet on sanana jännittävä. Olen kuullut, että Windows saattaa palauttaa käyttöjärjestelmään tulevaisuudessa ns. käynnistä-valikon. Sinne taas emännät voisivat sijoittaa jokaiselle virtuaalimiehelle omat statukset – horrostila, lepotila, käynnistä uudelleen, lukitse, sammuta jne. Tosin nämä toiminnot ovat käytössä jo tänä päivänäkin.

Jätä kommentti

*