Futista, futista

Kun meillä täällä kylmässä Suomessa alkaa Veikkausliiga-kausi kääntyä loppupuolelle, niin muualla vasta aloitellaan. Englannin Valioliiga (se maailman kovin futisliiga) pyörähti käyntiin, ja yllätyksiä nähtiin heti avauskierroksilla. Chelsea ei ole vielä voittanut otteluakaan, eikä esitys ainakaan minua sykähdyttänyt Cityä vastaan. Vaikka omat futistaitoni ovat ehdottomasti rajalliset (kuten perhefutiksessa kävijät tietävät), pidän jalkapallosta ja sen seuraamisesta (se ei ole vain pallon perässä juoksua).

Valioliiga on omissa silmissäni kaikista hohdokkain kansallinen liiga (Mestarien liiga on ykkönen muuten). Suosikkijoukkueekseni voisin nimetä Liverpoolin, vaikka minulla ei ole sille mitään syytä (Steven Gerrard). Pool vain jotenkin sattuu sykähdyttämään minua, ja tämän joukkueen lisäksi pidän peukut pystyssä myös pienemmille joukkueille (Leicester ja Bournemouth etunenässä). Suuret ovat suuria (ManU, City, Chelsea, Arsenal), mutta pieni vaihtelu on aina paikallaan. Kun altavastaaja pystyy voittamaan (tai pelaamaan tasurin), syytetään voittajasuosikkia epäonnistumisesta, mutta entä jos tämä underdog pelasikin vain niin hyvin?

Jalkapallossa nähdään yleensä melko pieninumeroisia pelejä, eikä 0-0 tasuri ole harvinaista. Miten sen maalin tekeminen voi olla niin vaikeaa? Joko se menee yli tai ohi, puhumattakaan suoraan maalivahtia päin! Älkää nyt sitä kohti vetäkö (vaikka onkin joukkueen pisin ja laihin). Maailman parhaille, kuten Messi ja Ronaldo, maksetaan miljoonia ja miljoonia, mutta eivät hekään tee kuitenkaan joka pelissä maalia.

Kun nyt maalin teon vaikeudesta tuli puhuttua, niin olihan KuPS:illa taas jonkinlaisia ongelmia maalinteossa, kun eivät saaneet edes kahden miehen ylivoimalla maalia! Pääsin katsomaan peliä vasta jatkoajan alettua, ja KuPS:in peli vaikutti melkein samalta kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen peli. Missä olivat variaatiot ja oikea tekemisen meininki toivotaan toivotaan -roikkukeskitysten sijaan? Melkein kuin maajoukkueen surullisen kuuluisa joulukuusi, josta ei suostuta luopumaan loppiaisen jälkeen.

Miten mukavaa lopulta onkaan se fakta, että jalkapalloa voi seurata ympäri vuoden. Kesäpuolen kotimaan liigaa ja sitten talven muiden maiden liigoja Ei tarvitse odottaa koko pimeää talvea seuraavaan kauteen, vaan eroahdistusta voi lievittää muiden sarjojen seuraamisella. Jos joskus vaikka pääsisi paikan päälle (Anfieldille) katsomaan oikean Valioliiga matsin. Näyttäisiköhän se yhtä hyvältä kuin telkkarista? Vai kenties paremmalta?

Jätä kommentti

*