Siis tietysti oman Liiga-kauden ja luonnollisesti katsomon puolella. Lähdin katsomaan KalPa-Pelicans ottelua ja osoittamaan tukeni joukkueelle, vaikkei tulokset ole olleet toivotulla tasolla tähän mennessä. Pitkä maaliton putki päättyi onneksi jo perjantain Ilves-ottelussa, kun joukkue onnistui maalinteossa. Kaiken kaikkiaan KalPa pelasi ilman maaleja 253 minuuttia ja 54 sekuntia (laskin ihan itse, mutta ei sentään ollut Liiga-historian pisin putki). Onneksi Pelicans-pelissä ei käynyt ihan niin, vaan maali nähtiin jo avauserässä (olikohan jopa kierroksen nopein maali?), kun Christopher Bengtsson tälläsi ajassa 2.12 tarkalla ranteella avausmaalin (samalla kautensa ensimmäisen, ja ensimmäisensä KalPa-paidassa).
KalPan peli-ilme oli iloinen yllätys. Maalipaikkoja saatiin luotua, ja puolustus piti Kilpeläisen hyvien torjuntojen avulla. En sano, että tämä olisi ollut parasta KalPaa, mitä tällä kaudella on nähty, mutta peli on tuloksia parempaa. Harmaita hiuksia toi jälleen loukkaantumishuolet. Kultakypärä Jaakko Rissanen putosi kokoonpanosta lämmittelyn jälkeen, ja kentät piti muokata uuteen uskoon. Valmiiksi sairastupaa rasittivat ennen ottelua jo Antti Halonen, Sami Mutanen, Samu Perhonen(?) ja perjantain Ilves-pelissä loukkaantunut Sebastian Lauritzen. Tietenkin loukkaantumiset vaikuttavat peliin, mutta ainakaan eilisessä pelissä se ei ollut ratkaiseva tekijä. Toivottavasti pelaajien itseluottamus nousee, kun maaleja on taas tullut (ja toivottavasti tulee vielä paljon lisää). Jos ensimmäinen erä meni suurimmaksi osaksi KalPan hallinnassa, oli Pelicansilla paremmat tekopaikat toisessa erässä. Maaleja ei kuitenkaan, vaikka kiekko pomppikin välillä uhkaavasti KalPan maalilla.
Kolmas erä oli tasainen, ja KalPalla oli kyllä paremmat paikat johdon kasvattamiseen. Täytyy kyllä sanoa (kirjoittaa), että tuomareilta meni parikin tilannetta vähän ohi. Erityisesti mieleen jäi Jonne Tammelan huitomis(!)jäähy 3.erän puolivälissä, kun hän meni karvaamaan Pelicans-maalin takaa kiekkoa. Pelikaanien maalivahti Sami Rajaniemi meni kiekkoa vastaan ränniin, ja Tammela luisteli siitä ohi kiekon perään. Rajaniemi kompuroi jotain omiaan siinä tilanteessa ja antoivat sitten Tammelalle siitä jäähyn. Omasta mielestäni kyseiset pelaajat eivät olleet missään vaiheessa kontaktissa keskenään, mutta vihelletty mikä vihelletty. Muutenkin pelissä oli mukavasti tunnetta ja pari torikokousta ja muutama pienempi nahina saatiin aikaan vihellysten jälkeen.
Erää oli jäljellä vajaa kolme minuuttia, kun Pelicans sai jäähyn ja KalPa pääsi ylivoimalle. Ylivoimamaalejakaan ei ole tehty hirveällä prosentilla, mutta tulihan sekin sieltä tähän peliin, ettei maalimäärä jäänyt yhteen. Santeri Lukka leipoi kyllä kiekkoa niin pitkään, että oli kyllä tehtävä maali siitä. Katsomosta käsin tuntui, että Lukka vain leipoi, leipoi, leipoi, leipoi, leipoi, leipoi ja leipoi kiekkoa b-pisteen kaarella. Itselle ehti jo tulla parikin skenaariota mieleen, miten tässä nyt varmasti käy, kun kiekkoa noin pitkään haudottiin. Ehdotus yksi, veto epäonnistuu tai menee yli, ohi, ali (voiko mennä ali? Voi mennä ali!). Ehdotus numero kaksi olisi ollut, että puolustaja menettää kiekon ja Pelicans karkaa alivoimahyökkäykseen ja iskee tasoituksen. Kolmas virittelemäni ehdotus oli maali, joka onneksi oli lopputulema. Näin KalPalle hyvä 2-0 -voitto.
KalPan pelissä on vielä paljon parannettavaa, sillä ei Pelicans esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti (KalPa taisi siirtää maalinteko-ongelmansa nyt pussinokille, vaikka vaikea sanoa yhden pelin perusteella). Molemmat joukkueet kyllä tuhlasivat tekopaikkoja, että ei KalPan maalinteko-ongelmat ole vielä historiaa, vaikka nyt ei pelissä jääty ilman maalia. Peli oli kuitenkin viihdyttävää ja hallissa oli hyvä tunnelma. Paikan päälle oli kuitenkin vaivautunut vain 2869 katsojaa. Tähän sanon vain, koska oli kuitenkin lauantai-ilta. Johtuiko yleisön vähyys siitä, että koulujen syyslomat alkoivat ja kaikki ovat jo suunnanneet jonnekin lomailemaan? Tietysti samaan aikaan sattui myös Pallokissojen kauden viimeinen peli (kyseinen peli päättyi tasan, mikä tarkoitti sitä, että joukkue jäi neljänneksi) ja SB Welhojen peli. Puolustukseksi on sanottava, että halli tuntui kyllä täydemmältä kuin tuolta katsojamäärältä. Mutta, onko kuopiolainen yleisö niin kiinni tuloksissa, ettei hallille vaivauduta, kun joukkue ei ole voita joka peliä? Tietysti voittoja on mukavampi seurata, mutta itse menen kyllä paikalla sen tunnelman takia, ja onhan se pelikin paljon parempaa paikan päältä seurattuna!
