Kun on niin paljon mitä katsoa

Mutta onneksi ne eivät tule samaan aikaan. NHL alkoi viime yönä, ja huomenna starttaa lentopallon EM-kisat. Jo viime yön kierros osoitti, että kaudesta on tulossa mielenkiintoinen ihan jo pelkästään suomalaisnäkökulmastakin. Taalaliigassa pelaa (tai pelipaikkansa yrittävät vakiinnuttaa) monta uutta suomalaisnimeä, kuten nyt esimerkiksi vaikka Joonakset Donskoi ja Kemppainen.

Viime yönä ehdittiin päästä suomalaisittain myös maalien makuun. Teuvo Teräväinen ja Joonas Donskoi kiittivät paikasta ykkösketjun laidassa ja iskivät maalit mieheen. Teräväiseltä maaleja odotetaankin, ja hyvä että hän sai heti kauden alkuun onnistumisen, jolloin paikka ykkösketjussa saattaa pysyä pidempään. Tulosta on kuitenkin tultava joka pelissä, ja kun pelejä on runkosarjassa 82, ei maalittomia/tehottomia putkia voi tulla (kuten KalPalla 3 peliä ilman maalia), koska silloin joku muu vie paikan. Donskoi nousi omasta mielestäni aika yllättäenkin ykkösketjun laitaan heti ensimmäisiin peleihin, mutta ei mitään pois häneltä. Donskoi pelaa omilla vahvuuksillaan, hän oli tarpeeksi röyhkeä maalin edessä ja sai siitä palkinnoksi vielä uran ensimmäisen maalin NHL:ssä. Ei huono alku, mutta sama laulu kuin Teräväisen kohdalla. Samanlaista peliä on pystyttävä pelaamaan koko kausi.

Muutenkin NHL-kausi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Yhtä suurta voittajasuosikkia ei minun mielestäni löydy, mutta kovat ovat tietysti aina kovia. Chicago menetti muutaman kovan pelaajan saadakseen tilaa palkkakaton alle, mutta se antaa tilaisuuden mm. Teräväiselle ja Ville Pokalle näyttää mistä oikein tuulee. Pystyykö Mikko Koivu vihdoin johdattamaan Minnesotan pidemmälle kuin pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle? Joukkueessa on kuitenkin kovan tason pelimiehiä. Toinen samanlainen tarina löytyy Floridasta. Pystyykö Panthers vihdoin nousemaan edes pudotuspeleihin? Siellä on isoa tonttia tarjolla Alexander Barkoville ja Jussi Jokiselle. Ja Barkov kun saa nauttia itse Jaromir Jagrin pelitaidoista laidallaan, niin ei muuta kuin laattaa verkkoon. Muutenkin tuntuu, että suomalaisia pelaa tänä vuonna enemmän Amerikan mantereella, kuin pariin viime vuoteen (tai sitten hypetys on vaan ollut kovempaa). Mielenkiintoista on myös nähdä kuinka moni suomalaispelaajista pystyy nousemaan AHL:stä isoon liigaan. Kun paikka tulee, se pitää käyttää. Se on kylmä fakta.

Sitten vähän vielä lentopallosta. Lentopallo on laji, jota pelataan Pieksämäellä. Sitä pelataan siellä paljon. Melkein jokainen on joskus pelannut sitä, tai vähintäänkin tuntee jonkun, joka pelaa/on pelannut (tämä on siis todella suuri yleistys). Suomi on noussut lentopallossa koripallon ohella Euroopan kärkeen ja haastamaan maailman huippuja. Mahdollista on jopa päästä pelaamaan Rion olympialaisiin. Se vaatii onnistumista (tai ainakin Belgian ja Slovakian takana pitämistä) kisoissa, jotta on edes mahdollisuus päästä pelaamaan Euroopan paikoista kisoihin. Joukkueella on ainakin kova usko olympiapaikkaan, ja minä jaan tuon uskon. Suomella ei ole kaikista pisin joukkue, kuten aina, mutta sitten pitää käyttää muita vahvuuksia. Suomella noita vahvuuksia ovat syöttöpeli (silloin kun ei syötetä verkkoon tai hehtaaripyssyllä yli) ja hyvä puolustuspeli Lauri Kermisen johdolla. Äijät osaavat kyllä pelata, kun vain luotetaan itseen, eikä rueta sähläämään peliä vastustajalle. Joukkueen tavoitteena EM-kisoista on semifinaalipaikka, eli neljän joukkoon tähdätään. Se vaatii myös kovien maiden voittamista, sillä olisi parempi olla lohkon ykkönen tai kakkonen, jolloin jatkopeleihin tulisi astetta helpompi joukkue. Se vaatii siis Slovakian ja Venäjän tai Serbian voittamista. Mutta lähtökohtahan on se, että kaikki pelit voitetaan ja lohkoykkösenä jatketaan pelejä sitten.

Eipä ole ainakaan ongelmia miten saa ajan kulumaan, kun syysloma alkaa. Voi katsoa lentopalloa suorana ja sitten loppuajan katsella uusintoja yön NHL-kierrokselta. Ja onhan viikonloppuna formulatkin. Me likes.

Jätä kommentti

*