Jos tänä kesänä on ollut odotettavissa enemmän sadetta kuin aurinkoa, on keihäänheittopaikoilla kiskottu pidempiä kaaria kuin mitä pitkään aikaan (tai ainakin isommalla porukalla, ja nyt puhutaan mieskeihäänheittäjistä). Tällä hetkellä maailmantilaston kymmenennen tulos on 85,39. Vuonna 2013 kauden jälkeen maailmantilaston kympin tulos oli 84,61 ja viime kauden jälkeen kymmenettä tilaa pidettiin hallussa tuloksella 85,92. Vaikka viime vuonna taso ainakin maailmantilaston perusteella (12 yli 85:n heittäjää) oli kova, ei ysikymppisiä nähty. Tänä vuonna tähän mennessä 13 miestä on heittänyt yli 85 metriä (joukossa kolme suomalaista). 53 heittäjää on taas ylittänyt parhaallaan 80 metriä, eikä kausi ole vielä lähelläkään loppua, sillä MM-kisat siintävät elokuun lopulla (miesten keihäänheiton osalta 24.8 (karsinta) ja 26.8 (finaali)), minne jokainen yrittää tähdätä kuntohuippunsa. Kuinka pitkiä kaaria sopii odottaa Pekingissä, vuoden 2008 olympialaisten kisakaupungissa, jos taso säilyy tällaisena?
Heittopaikan luulisi olevan hyvä, ainakin jos katsoo olympiafinaalin tuloksia. Andreas Thorkildsen voitti tuloksella 90,57 (tarvitaanko tänä vuonna 90 metrinen voittoon, vai jopa mitaleille?), Ainārs Kovals (joku latvialainen) oli toinen tuloksella 86,64 ja Suomen ylpeys Tero Pitkämäki oli kolmas heitettyään 86,16. Suomeen tuli tuolloin myös sijat neljä ja viisi, vaikka ennen viimeistä kierrosta oli odotettavissa tilat kaksi, kolme ja neljä (kunnes tuo latvialainen tuli ja pesi kaikki, viimeisellä heitollaan tietenkin). Finaalissa heitti silloin myös eräs Vitezslav Veselý, tulos silloin vaatimaton 76,76 (karsinnassa silloinen ennätys 81,20, nykyään 88,34). Häneltä ysikymppinen vielä uralta puuttuu, vaikka menestystä löytyykin (Euroopan mestari 2012 ja maailmanmestari 2013). Viskaako sen sitten Pekingissä, vai tekeekö sen joku muu?
Tänään on vuorossa kauden kymmenes Timanttiliigan osakilpailu (kuudes keihäskilpa). Kausi alkoi suomalaisittain loistavasti Dohassa, kun Pitkämäki ja Antti Ruuskanen ottivat kaksoisvoiton vielä melko hyvillä tuloksilla (88,62 ja 86,61). Paljon on tapahtunut (ja keihästä heitetty) tuon kilpailun jälkeen. Jos katsotaan vielä tuota maailmantilastoa, niin listalta löytyy maita, joissa keihästä ei uskoisi heitettävän (ei ainakaan yli 80 metriä). Esimerkkeinä nyt vaikka Kenia (pitkänmatkan juoksijoiden ihmemaa), Trinidad ja Tobago (unelmien eksoottinen matkakohde), Egypti (Sfinksi! ja pyramidit), Etelä-Afrikka (rotuerottelu), Australia (kengurut), Argentiina (jalkapalloillijoiden tuottaja sekä hyvää viiniä), Intia (ruoka ja Taj Mahal), Taipei (jotain kiinalaisia) ja Ghana (se on jossain päin Afrikkaa), jokaisella maalla on ainakin yksi 80 metrin heittäjä. Niin että mikä suomalaisten kansallislaji ja mitalisampo arvokisoissa? Saattoi olla parikymmentä vuotta sitten (kun en edes ollut syntynyt), mutta ei enää, vaikka onkin ollut aioa laji, josta ollaan saatu menestystä kansainvälisesti viime vuosien aikana. Vaikka vuoden 2011 maailmanmestaruuskilpailuissa vain yksi suomalainen selvisi finaaliin (ja se ei ollut Pitkämäki vaan Ruuskanen) ollen yhdeksäs, surkeaa. Enää ei ole yhtä selvää, kuka voittaa niinkuin saattoi olla viisi vuotta sitten (yleensä voittaja oli suomalainen, tai Andreas Thorkildsen). Keihäänheitto ei ole enää suomalaisten ja muiden eurooppalaisten (länsimaalaisten) laji, vaan nykyään lajia voi kutsua melkein yhtä kansainväliseksi kuin jalkapalloa (siis melkein).
Odotettavissa on tänä iltana siis pitkiä keihäskaaria, ja voittoa tai palkintosijoja ei tulla saamaa alle kasivitosella. Siitä voin melkein lyödä vetoa. Toivottavasti joku suomalaisistakin räväyttäisi nyt vaikka se ysikymppisen, niin saataisiin jotain iloa tähän kesäänkin. Tai sitten ne vain säästelee vielä Pekingiä odotellessa, ettei vain odoteta liikoja (pessimistihän ei tunnetusti pety). Lähdetään siellä sitten voitolla yöhön, tai kiinalaiseen ravintolaan.
