Wimbledon – mitä jäi mieleen?

Wimbledon, mahdollisesti kaikkein arvostetuin tenniksen Grand Slam -turnaus. Tämän vuoden turnauksesta jäi mieleen Jarkko Niemisen nelituntinen taistelu Lleyton Hewittiä vastaan, Patrik Niklas-Salmisen nousu poikien eliittiin sekä Novak Djokovicin ruohonsyönti finaalivoiton jälkeen (no ei, vaan tutut voittajat: Djokovic ja Serena Williams).

Jos aloitetaan suomalaisista ja Jarkko Niemisen viimeisestä Wimbledonista. Nieminen taisteli hiukean voiton ensimmäisellä kierroksella aussi-Hewittiä vastaan. Ottelu kesti neljä(!) tuntia, ja katsoin sen tietenkin kokonaan. Ottelu oli yhtä vuoristorataa molempien pelaajien puolelta, mutta onneksi se päättyi onnellisesti suomalaisten näkökulmasta, sillä olisi ollut tosi harmi, jos Nieminen olisi pudonnut heti jatkosta. Toisaalta sama tilanne oli Hewittillakin, uran viimeinen Wimbledon. Uskoin (ja uskon edelleen) vahvasti, että ilman surkeaa arpaonnea (Djokovic toisella kierroksella) olisi Nieminen pelannut itsensä vielä turnauksessa pitemmällekin. Djokovicia vastaan Niemisellä oli tilaisuutensa (ekan erän alun syötönmurto), mutta hän ei hyödyntänyt niitä, toisin kuin Djokovic, joka näytti taas kerran, miksi on maailmanlistan ykkönen ja tällä hetkellä ehdottomasti maailman paras tenniksen pelaaja alustalla kuin alustalla. Kuitenkin Niemisellä on takana hieno ura (parhaimmillaan 13:s maailmanlistalla) ja sitä tulee arvostaa enemmän kuin mitä tällä hetkellä tehdään. On täysin eri asia olla yksi maailman parhaista jääkiekossa kuin tenniksessä, koska harrastajamäärät ovat pienemmät (vai oletteko kuulleet intialaisesta jääkiekkoilijasta?).

Uraansa lopettelevasta Niemisestä on hyvä siirtyä median jo hehkuttamaan Patrik Niklas-Salmiseen (”uusi Jarkko Nieminen”), joka nousi ison yleisön tietoisuuten pelaamalla ennakkoluulottomasti etenemällä aina välierään asti, jossa hän kärsi harmittavan tappion ruotsalaiselle (ärsyttää niin paljon etten mainitse häntä nimeltä). Jokainen uutissivusto on täyttynyt hehkutuksena seuraavasta Suomen tähtipelaajasta, joka on 18-vuotias. Matkaa huipulle on paljon, jonka Niklas-Salminen ja hänen taustajoukkonsa ovat haastatteluissa kertoneet, mutta pitäähän median saada hehkuttaa (kun ei tällä säällä muutakaan hehkutettavaa löydykään). Menestyminen poikien (tai tyttöjen) sarjoissa ei takaa menestystä aikuisten sarjoissa, vaan menestyksen eteen on tehtävä vähintään yhtä (ja enemmänkin) paljon töitä kuin nuorten sarjoissa. Matka huipulle on pitkä ja kivinen tie, ihan jokaiselle.

Nieminen voitti poikien US Openin kaksinpelimestaruuden vuonna 1999 ja Henri Kontinen pelasi Wimbledonin finaalissa 2008. Kontinen ei ole päässyt näyttämään todellisia kykyjään kaksinpelissä polviongelmiensa takia, mutta luo hyvää uraa nelinpelin puolella, joka ei ole yhtä rasittavaa jaloille (onhan siinä toinen kaveri mukana lyömässä palloa puolestasi). Tennis on mukavaa ajanvietettä, mutta harvoin tulee ajateltua, kuinka paljon ja monipuolisesti laji kuormittaa kroppaa. Laji onkin yksi suosikkini kesällä vapaapäivän ajanviettoon (kunhan ensin selviäisi kentälle).

Nieminen ”juhlistaa” lopettamistaan näytösottelulla entistä maailmanykköstä Roger Federeriä vastaan syksyllä. Federerillä ottelu saattaa aiheuttaa (todennäköisesti ei) dilemman, voittaakko vai eikö? Yleisö toivoo tietysti Niemisen voittoa, mutta myös kovatasoista tennistä. Oma veikkaukseni (siis toiveeni) on että ottelu venyy viisieräiseksi ja Nieminen voittaa. Toivottavasti pääsisin paikanpäälle seuraamaan, kun Suomi-tenniksenlähettiläs (tuleeko se yhteen vai ei?) pelaa yhtä maailman parhaista vastaan.