Huomenna 6.3. tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun tapahtui jotain sellaista, mikä totaalisesti pysäytti ja pisti miettimään elämää – siihen asti elettyä ja sitä, mitä kenties jäljellä vielä olisi. En olisi tuona aamuna pienessä mielessänikään osannut kuvitella, että samaisena päivänä minut kiikutetaan rintakipujen ja kovien rytmihäiriöiden takia KYSaan. Ja kun tällä hetkellä tuota tapahtumaa miettii, […]
On sunnuntaiaamu. Kello raksuttaa olohuoneen seinällä niin kovaa, että tuntuu kuin joku takoisi jotain rautapalkkeja toisiaan vasten minun pääni sisällä. Voi iänkaikkinen, mikä metele! Toisen kellon raksutus kantautuu korviini pikku-isännän huoneen seinältä. Ei edes sunnuntaiaamu voi olla hiljainen. Tai onhan se muuten – isäntä on navetalla, pienempi versio hänestä nukkuu vielä, samoin yläkerran kolme pojan […]
Hän oli parikymppinen, kun hän sairastui ensimmäisen kerran. Tosin silloin tämä nuori nainen ei vielä mieltänyt millään tavalla olevansa niin sanotusti sairastunut. Häntä oikeastaan hävetti ja nolotti, koska hän oli kasvanut siihen, että se olisi ollut heikkoutta, jos ihminen henkisesti väsyi. Olisi ollut hyväksyttävämpää, jos olisi ollut vaikka sydänvika tai jalka kipsissä kuin olla masentunut. […]
Tänään on ollut jälleen vaikeaa herätä uuteen maanantaiaamuun ja arkeen. Talo on tuntunut tyhjältä – samoin minun sydämeni. Minun sydämestäni puuttuu palanen, joka on kolmen pojan kokoinen. Tämän asian kirjoittaminenkin on vaikeaa, sillä tuska on tällä hetkellä taas niin suuri, että jo pelkästään näiden muutamien lauseiden ajatteleminen ja kirjoittaminen nostaa kirvelevän kuumat kyyneleet silmiin, […]
Hupsista! Taas on tovi jos toinenkin vierähtänyt, kun olen saanut työstettyä tekstiä tänne blogiin luettavaksi. Tarinaahan olisi piisannut useammaksikin kirjoitukseksi. Mutta kun tahtoo nyt vaan olla niin, että nuo isännän työt häiritsevät niin kovin pahasti tätä emännän vapaa-aikaa ja luovan hulluuden toteuttamista. Kun kirjoitin tuon sanan ”vapaa-aika”, niin uskokaa tai älkää – jostain syystä […]
Onpa tovi jos toinenkin vierähtänyt edellisestä bloggauksestani. Olen siis karvaasti joutunut jo pettämään ”lupaukseni” kirjoittaa viikottain tänne blogia jo heti alkumetreillä. Karvaasti olen toki saanut kokea myös tosiksi monta muutakin elämänrealiteettia näinä muutamana viime viikkoina. Elämä ja elo on ollut taas varsin raadollista maajussin puolisona. Tämän eletyn elämän kautta saamani kokemuksen myötä en lainkaan […]
Tässäpä on kerran jos toisenkin jäänyt miettimään viime viikkojen tilanteita. Jotenkin on vain ollut semmoinen ajanjakso, että vastaan on tullut sellaisia tuntemattomien ihmisten kohtaamisia tuolla liikkuessaan, että ne ovat jättäneet mieleen myönteisen muistijäljen ja nostaneet suupieliä hymyyn vielä jälkeenkinpäin. Nuo kohtaamiset ovat liikuttaneet minua henkisesti jopa sillä tasolla, että olen ajatellut , että minähän elän. […]
Ihmisillä on paheita – itse kullakin. Tosin jonkun toisen mielestä jonkun toisen pahe ei välttämättä ole pahe. Mitä paheella oikeasti tarkoitetaan? Piti sitä ihan Googlelta kysyä. Ja muun muassa Wikipedia kertoi seuraavaa: Pahe on eettisesti huono inhimillinen ominaisuus tai luonteenpiirre, paha taipumus tai tapa. Yleisesti paheista ajatellaan paheisiin kuuluvan muun muassa alkoholin, tupakan tai huumeiden […]
Parin viime viikon aikana on tullut leivottua useamman kerran. Minusta leipominen on terapeuttista jotenkin monella tapaa. Saa keskittyä hetken ehkä pelkästään yhteen hommaan, mahdollisesti upottaa kädet taikinaan, tuntea uunissa valmistuvien leivonnaisten tuoksu, nähdä hyvässä lykyssä kaunis lopputulos ja pisteenä iin päälle: Saa nähdä, kun jälkikasvu, kenties jopa isäntä ja mahdolliset vieraat nauttivat kätteni aikaansaamista tuotoksista. […]
Mikä fiilis! Et pääse kotitalon rappusilta liikahtamaan mihinkään ilman kumisaappaita ilman, että uppoaisit jalkoinesi lähes nilkkoja myöten kuravelliin. Tai jos vastaavasti onnistut hipsuttelemaan pienemmissä jalkineissa suht’ siististi autoon ja käymään asioillasi, niin sitten se tapahtuu, kun astut takaisin tullessasi varovasti ulos! Hyvästi siistit kengät ja hyvä fiilis. Mutta pitäisi kai olla onnellinen, jos sukkaosasto pysyy […]
Sen harvan kerran, kun saisi nukkua, silmät rävähtävät auki. Haparoin vieressä olevan lipaston nurkalta kännykän ja totean kellon olevan vasta 4.45. Tajuan, että yön aikana otsaani muodostunut kupla pakottaa minut raahautumaan vessaan. Silmät ristissä siinä istun ja helpotan sitä otsan kuplaani, kun perheen Yorkkipentu Fifi-neiti tapittaa minua silmiin vessan kynnyksen toisella puolella. Hymyilen sille unisena. […]
