Geneettinen sukututkimus

Meillä on Kuopiossa parin viikon kuluttua mainio tilaisuus tutustua sukututkimuksen uuteen mahdollisuuteen eli geneettiseen sukututkimukseen. Suomen Sukututkimusseura järjestää nimittäin lauantaina 14.10. koko päivän kestävän luentotilaisuuden kansalaisopistossa. Kurssilla käydään läpi geneettisen sukututkimuksen perusteita ja tutustutaan “oikeisiin” testituloksiin sekä niiden tulkintaan. Opettajana on sukututkija Riikka Piironen. Lisätietoa löytyy Seuran sivuilta osoitteesta https://www.genealogia.fi/geneettinen ja siellä voi myös ilmoittautua.

DNA-tutkimus onkin tällä hetkellä ”kuuma peruna” sukututkijoiden keskuudessa. Uusia ryhmiä perustetaan, sukuseurat teettävät enenevässä määrin tutkimuksia ja media seuraa mukana. Media on välittänyt tietoja Viitasaaren tappajageenistä, joka on aiheuttanut monia ”terveiden” nuorten ihmisten äkkikuolemia. Geeniin liittyvä mutaatio on saatu jäljitettyä 1600-luvulla eläneeseen pariskuntaan. Heidän jälkeläisensä saavat kutsun Helsingin yliopistollisen sairaalan järjestämään geenitestiin, sillä ennaltaehkäisevä lääkitys voi säästää yllätyskuolemalta.

Itse kiinnostuin selvittämään oman isäni suvun DNA:n jo kymmenkunta vuotta sitten. Professori Kalevi Wiik piti  Kuopiossa asiantuntevan ja innostavan luennon aiheesta ja se vei mukanaan. Teetimme silloin isäni suvusta eli Kemppaisista tutkimuksen ja myöhemmin Kemppaisten sukuseura liittyi siihen maksamalla muutaman pääsukuhaaran selvityksen. Mieheni DNA-näyte lähetettiin tutkittavaksi seuraavaksi ja teetin myös itsestäni ns. äitilinjan tutkimuksen.

Isäni suku kuuluu ns. Niilon poikiin eli N-haploryhmään. Esi-isämme ovat lähteneet Afrikan sarvesta noin 60000 vuotta sitten, koukanneet Aasian kautta Siperiaan ja sieltä vaeltaneet jääkauden vähitellen sulaessa riistan perässä kohti länttä. Olemme siis “mammutin metsästäjien” jälkeläisiä.

Mieheni isän suku taas kuuluu ns. Iivarin poikiin eli I-haploryhmään. Sen reitti on kulkenut kuvan osoittamalla tavalla keskisen Euroopan halki Skandinaaviaan.

N-haploryhmä on yleisin juuri Itä-Suomessa, yli 70 % miehistä kuuluu siihen. Vajaat 20 % itäsuomalaisista miehistä on ns. Iivarin poikia.

Edellä mainitut testit seuraavat esivanhempiemme suoria isä- tai äitilinjoja hamaan menneisyyteen. Esivanhempiemme lukumäärä kuitenkin kaksinkertaistuu joka sukupolvessa, joten on varsin mielenkiintoista teettää myös ns. serkkutesti, jonka avulla löydämme muita sukulaisia. Kun tulokset lävähtävät ruudulle, alkaa yhteydenottoja tulla joskus varsin odottamattomiltakin seuduilta. Ovathan suomalaiset kautta aikojen olleet innokkaita lähtemään uusille asuinsijoille. Niinpä sukulaisia löytyy Amerikan mantereelta, Venäjältä – jopa Etelä-Afrikastakin. Mitä enemmän testejä tehdään, sitä laajempi sukulaisverkosto on mahdollista löytää.

Tervemenoa siis DNA-testien maailmaan!

 

 

Kommentit

  • Kaunis

    Rakastan seksiä. Minun yhteyshenkilöni täällä room.info Hauskaa tiedossa!

Jätä kommentti

*