Positiivisuutta

Joskus kirkonkirjoja selatessa tulee pohtineeksi, miksi vain negatiivisia asioita on kirjattu. Miks’ei ole kerrottu, että tämä henkilö on ollut varsin kunnollinen ja taitava töissään, huolehtinut perheestään ja talostaan ja elänyt kaikin puolin esimerkillisen elämän. Tai jos ei ihan niinkään, niin kuitenkin jotakin positiivista. No, löytyyhän sitäkin! Lukutaitomerkinnöistä saa tietoa esivanhemman ahkeruudesta ja ulkolukutaidosta. Jos “Först.Christ.Läran” -sarakkeessa on rasti, voi olla onnellinen, kun esiäiti on myös ymmärtänyt ulkoluvulla päähän päntättyjen raamatunlauseiden merkityksen.

Varsinainen mainetodistus on kuitenkin muuttokirja.

“Ulosweto Armollisesta Asetuksesta siitä 19 päiw. helmi Kuuta wuonna 1768. Jokainen yhteisestä kansasta kuin muutta yhdestä Seurakunnasta toiseen, ottakon Kirkkoherraldansa Papin Kirjan, wiiden Talarin hopia-rahan sakon haastolla, sekä sille kuin  muutta, että myös sille Isännälle kuin wastanotta palwelian, jolla ei ole Papin Kirja. Saman sakon wetäkön myös se, joka ei kahden kuukauden sisällä, Seurakuntaan tultuansa Papin Kirjansa tuo ja ilmoita Kirkkoherralle. Jonka Korkian Asetuksen yli, Kruunun Palwliain tule pitä tarkka waari, ja tottelemattomia, lailliseen edeswastaukseen saatta.”

Esimerkkinä on vuonna 1835 liperiläiselle talollisen tyttärelle Anna Pertuntytär Partaselle annettu papinkirja, jolla hän muutti Kaaville. Hän oli jo 45-vuotias, osasi vähän lukea ja ymmärsi jotenkin kristinopin opetukset. Asianmukaisesti hän oli osallistunut kinkereille, rippikouluun ja ehtoolliselle. Elintavoiltaan ja maineeltaan hän oli kunnollinen. Kaaville muuton syy näyttäisi olevan se, että Anna on juuri mennyt naimisiin Kaavin Maarianvaarasta kotoisin olevan Olli Räsäsen kanssa. Varsin tyypillinen muuttokirja siis!


Toinen esimerkki on vuodelta 1869. Maaningan Käärmelahden kylästä on loispoika Gabriel Katrinanpoika Pikkarainen muuttamassa Kuopion kaupunkiin. Hän oli vasta 18-vuotias, mutta ehkäpä köyhän perheen poikana joutui lähtemään kotoaan etsimään leveämpää leipää, työtä ja toimeentuloa lähikaupungista. Hänen luku- ja muut taitonsa on merkitty rastein – yleensä käytettiin kustakin taidosta kahta täydellistä rastia ja jos taito oli hieman huonompi, poistettiin rastista sakaroita tai jätettiin vain yksi rasti tai siitäkin poistettiin sakaroita. Gabrielin taidot näyttävät olleen keskimääräisiä. Hän oli vielä ripilläkäymätön, käytökseltään nuhteeton, avioliittoon alaikäinen ja rokotettu. Tiettäviä ruumiin vikoja ei ollut. Todisti Maaningalla 25.9.1869 Porthán.

Muuttokirjoja selaamalla pääsee hieman kurkistamaan entisaikojen elämään. Ne tuovat arvokkaan lisän  esivanhempiemme tarinaan.

 

 

 

 

Jätä kommentti

*