Historiallinen päätös vahtivuorollamme

Enemmistö suomalaisista on kääntynyt Nato-jäsenyyden kannalle. Eikä ihme, sillä Venäjä on toimillaan Ukrainassa osoittanut syvää piittaamattomuutta niin ihmisoikeuksista kuin kansainvälisestä oikeudesta ja sopimuksista. Maa on nostanut esille jopa uhkaamisen joukkotuhoaseilla ja vaatimukset suvereenien maiden etupiirijaosta.

Vaikka Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa, niin Venäjä on horjuttanut turvallisuuspoliittista ympäristöämme tavalla, joka vaatii siihen vastaamista.

Sotilaallinen liittoutuminen puolustusliitto Naton kanssa on tullut siis ajankohtaiseksi. Naton läheisestä kumppanimaasta jäseneksi siirtyminen ei vaadi Suomen kaltaiselta maalta suuria muutoksia siihen, miten turvallisuudestamme jo nyt itse huolehdimme. Sen sijaan se toisi suuren muutoksen siihen, miten muut osallistuisivat turvallisuudestamme huolehtimiseen. Kollektiivisen suojan ennaltaehkäisevä vaikutus on tärkein eli paljon puhutun viidennen artiklan voima on suurimmillaan silloin, kun se tekee itsensä tarpeettomaksi.

Edes Nato-ratkaisu ei poista oman vahvan kansallisen puolustuksen tarvetta – alueellisen koskemattomuuden turvaaminen on jatkossakin Suomen omalla vastuulla. Yleinen asevelvollisuus ja Euroopan korkein maanpuolustustahto antavat siihen hyvän pohjan.

Samoin jatkossakin tarvitsemme kahdenvälistä ja monenkeskistä yhteistyötä, niistä tärkeimpänä Ruotsi, jonka soisi hakevan Nato-jäsenyyttä yhtä aikaa. Tämä vahvistaisi koko pohjolan ja Itämeren alueen turvallisuutta.
Sotilaallisesti liittoutuneenakin Suomi jatkossa pyrkisi edistämään alueellista vakautta ja diplomatiaa ja pyrkisi ylläpitämään niin toimivia suhteita Venäjään kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista. Venäjä kun ei naapuristamme mihinkään häviä.

Tulevina päivinä puolustuspoliittisten ratkaisujen ja huoltovarmuuden varmistamisen ohella meidän suomalaisten henkinen kestävyys ja toisistamme välittäminen ovat nyt tärkeitä. Meitä tullaan haastamaan, mutta selviämme kyllä, kun tuemme toisiamme.

Tasavallan presidentti Niinistö ja Pääministeri Marin antoivat odotetun yhteislausunnon. Nato jäsenyyshakemusprosessin kansallinen käsittely on siis loppusilausta vaille. Suomen Nato-jäsenyyden hakemisen sinetöivä presidentin ja hallituksen ns. tp-utva kokous on kaavailtu ensi sunnuntaille. Kaatuneitten muistopäivänä onkin syytä olla kiitollisia edellisille sukupolville vapaasta ja itsenäisestä Suomesta, ja toisaalta huolehtia siitä omalla vahtivuorollamme.

Jätä kommentti

*