Pohjois-Savon maaseutunuorten valiokunta tarjosi keväällä jokaiselle alueen kansanedustajalle mahdollisuuden omaan kummitilaan. Tartuin tilaisuuteen tutustua nuoren maaseutuyrittäjän arkeen ja vaihtaa näkemyksiä puolin ja toisin. Maaninkalaisella kummitilallani rakennetaan parhaillaan1,4 miljoonan robottinavettaa, laajennetaan tilakokoa ja pirtissä pyörii kolme alle kouluikäistä. Kerralla kyllä selvisi, ettei huushollissa tarvitse peukaloita pyöritellä ja pohtia, mitä vapaa-ajallaan tekisi.
Suomalaiset tuottajat ja elintarviketuotanto ovat olleet kohtuuttoman tilanteen edessä kustannuspaineiden ja EU-pakotteiden heijastuessa markkinatilanteeseen. Tuore tilasto kertoo, että tuottajahinta on laskenut maidolla 19 %, sianlihalla 8 %, naudanlihalla 2 % ja rehuohralla 4 % vuoden takaiseen. Syksyn sadosta ei povata hyvää ja monien tilojen maksuvalmius on kovilla.
Kummitilani nuoren tuottajapariskunnan päättäväisyys ja tulevaisuuden usko kaiken keskellä tekivät vaikutuksen. Kunpa me lainsäätäjät ja julkinen taho emme sitä innostusta toimillamme kuten ylenmääräisellä byrokratialla sammuttaisi. Kuulostaako ympäristö- ja rakennuslupien kuukausien ruljanssi ja 45 000 euron kustannukset kohtuullisilta? Eivät minustakaan.
Samanaikaisesti suomalaisten tuottajien tulevaisuuspainin kanssa kunnat ja monet muut julkisia hankintoja tekevät tahot ovat päätyneet ostamaan heikkolaatuisia ulkomaisia elintarvikkeita paikalliset maataloustuottajat sivuuttaen. Syynä on usein puutteellisesti valmistellut kilpailutukset, joissa laatukriteerit ovat unohtuneet ja jäljelle on jäänyt halvin hinta. Sitten ihmetellään koulu- ja laitoskeittiöissä puolalaisia kumiperunoita ja thaimaalaista broileria. Syksyllä eduskuntaan saapuvan hankintalain uudistuksen yhteydessä tähän on saatava muutos.
Mallia voidaan hakea vaikkapa Ruotsista, jossa sikäläisten tuottajien kritiikki kuntien ulkomaisia tuotteita suosivalle linjalle johti lain muutokseen. Pelkkä kotimaisuus ei sinällään ole sallittu kriteeri julkisissa hankinnoissa, joten uusi lakiehdotus antaa viranomaisille vahvan suosituksen hankkia vain tuotteita, jotka on tuotettu Ruotsin eläinsuojelulakia noudattaen. Ruotsin maataloustuottajien järjestö LRF ja ruotsalaisen lihan puolesta puhuva Svensk kött -järjestö ovat kilvan kiitelleet uudistusta.
Pohjoismaisilta tuottajilta vaaditaan tiukkaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin turvaavaa eläinsuojelulainsäädännön noudattamista. Julkisissa hankinnoissa tälle ei kuitenkaan ole annettu minkäänlaista painoarvoa, mikä on tosi kummallista. Yhteisillä verovaroilla tehtävillä hankinnoilla kannattaa mieluummin tukea paikallista kuin ulkolaista tuotantoa. Hankintalain uudistus on yksi eniten kansalaisten arkeen vaikuttavista hankkeista ja viimeksi siitä säädettiin direktiiviä kireämpi. Jätetään nyt mallioppilasleikit ja hyödynnetään joustot mm. kokonaisedullisuudesta, sosiaalisista ja elinkaarikustannuskriteereistä täysimääräisesti.
Veikko Kastinen
Kun kotimaisuus ei saa olla sallitttu kriteeri julkisissa ruokahankinnoissa, niin suomalaiset tuontantoeläimet syövät parempaa ruokaa kuin me ihmiset. Me syömme tietämättämme hormooneja,antibiootteja ja ravintoarvoltaan ala-arvoista ruokaa jonka maksamme terveydenhoitokuluissa.Kyllä näilläkin asioilla kuuluisi painoarvoa olla. Hyvä että edes eläinsuojelulailla.