Maahanmuutto jakaa EU:ta

Suomen juhliessa juhannusta EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuivat epäviralliseen työtapaamiseen maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa. Valmista ei tullut, ja harva sitä odottikaan, sillä kokousta pidettiin enemmänkin tukikokouksena Saksan Angela Merkelille, jonka oma hallitus on ajautunut hajoamisen partaalle maahanmuuttokysymyksissä. Vuoden 2015 turvapaikkakriisi on kiristänyt vaaliasetelmia muuallakin Euroopassa.

Päämiesten kokouksessa nousikin esille alueelliset maihinnousukeskukset, jotka perustettaisiin EU:n rajojen ulkopuolelle yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kanssa. Keskuksiin palautettaisiin myös pelastusoperaatioissa mereltä löydetyt, ja pyrittäisiin seulomaan kansainvälistä suojelua tarvitsevat sekä siten vähentämään yllykettä lähteä ihmissalakuljettajien vaarallisille matkoille.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamiseen on jo aiemmin esitetty ns. palautusleirejä. Mielestäni ratkaisu aiheuttaisi lisää ongelmia. Sen sijaan YK:n pakolaissopimusta tulisi pikaisesti muuttaa niin, että allekirjoittaneet maat velvoitetaan ottamaan vastaan oman maan kansalaisia ilman erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi Suomesta Irakiin ei-vapaaehtoisesti palautetut tulevat paluulennolla takaisin palautussopimuksen puutuessa. Käytännössä oikeus turvapaikkaan siis syntyy, kunhan kieltäytyy palautuksesta. Tämä syö koko turvapaikkaprosessin uskottavuutta.

Maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksiä ei vain muutamilla maihinnousukeskuksilla ratkaista, vaan tarvitaan laaja paletti toimenpiteitä ja ns. juurisyihin puuttumista. Kehitysyhteistyössä on varmasti tehokkuuden ja laadullisen parantamisen varaa, mutta on varsin lyhytnäköistä populismia leikata siitä. Panostaminen lähtömaiden koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmiin on auttanut monia maita nousemaan jaloilleen. Sotaa paossa oleville pakolaisleirien humanitäärinen apu ja ihmisten auttaminen kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta olisivat tehokkaimpia vastauksia akuuttiin hätään.

Sen sijaan automaattinen mekanismi turvapaikanhakijoiden jakamiseksi jäsenmaiden kesken voi jopa pahentaa tilannetta. Se itsessään houkuttaa ihmissalakuljetusta ja heikentää jäsenmaiden omaa vastuuta ulkorajavalvonnasta. Hallitus on perustellut sitä skenaariolla, jossa tarvitsisimme itse apua itärajan ylittävien tuhansien turvapaikanhakijoiden osalta. Veikkaan, että siinä tilanteessa meillä on Venäjän kanssa turvapaikanhakijoita suurempi haaste käsissämme.

Jätä kommentti

*