Mistä rahat?

Vaalikauden aluksi saatiin hallitukselta suuntaviivat kaivattuihin perhevapaauudistukseen ja vanhuspalvelulain hoitajamitoitukseen. Molemmat ovat tarpeellisia vauvapulasta kärsivässä ikääntyvässä Suomessa. Hallitukselle on annettava tunnustusta, että kotihoidontukeen ei koskettu. Lopullisessa lakiesityksessä on pidettävä vielä huoli siitä, että joustot säilyvät ja isä ja äiti löytyvät sanoinakin lainsäädännöstä.

Esitysten rahoitus on vain herättänyt kysymyksiä. Yrittäjien huoleen perhevapaiden kustannusjaosta vastattaisiin mielestäni parhaiten mallilla, jossa koko yhteiskunta kantaa vastuuta tulevista sukupolvista. Esimerkiksi Ruotsissa sellainen on toteutettu vakuutusrahastopohjalta.

Sitovan 0,7 hoitajamitoituksen kohdalla hallitus on esittänyt, että rahoitusta haetaan yksityisen hoidon kela-korvausten leikkaamisesta, lääkehuollosta ja digitalisaatiosta. Kela-korvausten leikkaaminen iskisi kipeästi niihin pieni- ja keskituloisiin, jotka joutuvat hakemaan sairauksiinsa erikoislääkäripalveluja yksityiseltä puolelta.

Vanhustenhoitoa on kehitettävä kokonaisuutena eli on myös huolehdittava hoitajien riittävyydestä kotihoidossa, ja parannettava omaishoidon tukea ja palveluita. Hoitohenkilökunnan saatavuus edellyttää työn kuvan kehittämistä ja parempaa johtajuutta, muuten kehnot mielikuvat estävät alalle hakeutumista.

Kuntien on talouskurimuksessaan mahdoton löytää yksin lisärahoja palkkaukseen semminkin, kun osassa kunnista on jo nyt sote-henkilöstön yt-neuvottelut päällä. Kilpailukykysopimukseen liittyvät kustannushyödyt on syöty pois ja kustannukset kasvavat tällä hetkellä keskimääräistä nopeammin. Lukuisat kunnat joutuivat tällekin vuodelle nostamaan veroprosenttiaan, mikä entisestään heikentää talouskasvua ja pienituloisten ihmisten mahdollisuutta selvitä arjesta.

Yksi keskeisimpiä uudistuksia, joilla voitaisiin parantaa julkisen talouden kestävyyttä, on aidosti toimiva sote-uudistus ilman poliittisia kytkykauppoja tehottomiin maakuntarakenteisiin.

Talouden kokonaiskuva on huolestuttava, vaikka ei edes huomioisi korona – viruksen tms. yllätyksen vaikutuksia globaalitalouteen. Suomen Pankin arvion mukaan julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa tällä vaalikaudella 60 prosenttiin, kun valtion ja paikallishallinnon menot kasvavat tuloja enemmän. Tunnettu ruotsalainen ekonomisti Lars Calmfors ennusti, että velan BKT-suhteen määrän ennakoidaan nousevan jopa 80 prosenttiin seuraavan 15 vuoden aikana. Korkotason noustessa tilanne tulee olemaan kestämätön. Ei ihme, että talouspolitiikan arviointineuvosto antoi hyvin selkeäsanaisen varoituksen hallituksen talouspolitiikan suunnasta kuten lukuisat tahot jo aiemmin.

Hallituksen sinällään kannatettavat uudistukset ovat vaarassa kaatua huonoon talouspolitiikkaa, josta puuttuu kokonaiskuva. Kun menoja lisätään ilman vastuullista suunnitelmaa maksajista, hyvätkin hankkeet uhkaavat vesittyä.

Jätä kommentti

*