Politiikka kaipaa sopurakenteita

Useamman hallituksen kompurointi sote-uudistuksen läpiviennin kanssa on nostanut esiin kysymyksen siitä, onko koko parlamentaarinen hallintojärjestelmämme pirstoutuvine puolueineen ja eritahtisine vaalikausineen enää riittävän toimintakykyinen. Asiaa kannattaa pohtia, kun eduskunta pian starttaa tämän kauden viimeiseen syysistuntokauteen.

Liisa Hyssälä ja Jouni Backman toteavat SITRA:n julkaisemassa raportissa, että Suomen poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ei ole kansalaisvaikuttamisen ja puolueiden toiminnan osalta tehty merkittäviä uudistuksia sitten v. 1906. ”Poliittinen johtajuus ja rohkeus nähdä yli poliittisten valtakausien sekä tehdä tulevaisuutta rakentavia päätöksiä ovat heikentyneet.”

Turhautumistakin on ilmassa. Ideoita politiikan rakenteiden uudistamiseksi on julkaistu pamfleteissa ja kirjoissa, sekä yksittäisten poliitikkojen irtiotoissa. Ei kannata tehdä sitä virhettä, että ylimielisesti sivuuttaa kritiikin ja ajan signaalit. Monien tutkijoiden, poliitikkojen ja kommentaattorien esittämässä kritiikissä päätöksentekojärjestelmäämme kohtaan on paljon oikeansuuntaista.

Viime kuntavaalien tv-puheenjohtajatentissä politiikkaan ja puolueisiin pettynyt kansalainen puolestaan puki sanoiksi sen, mikä monien äänestäjien mielestä on pielessä nykypolitiikassa. Ennen vaaleja luvataan kaikkea mahdollista, ja vaalien jälkeen tehdään jopa lupauksiin nähden päinvastaista politiikkaa. Ja kuten olemme huomanneet, osa puolueista on jo vaalilaukalle lähtenyt! Populistisia ja katteettomia lupauksia vastuullinen media ei sellaisenaan edes lähtisi toistamaan, vaan peräänkuuluttaa laskelmia ja kokonaiskuvaa.

Halutaanko ylipäätään ehdokkailta ja puolueilta markkinatorien helppoheikkimäisiä lupauslistoja vai mieluummin laadukkaampaa päätöksentekoa ja tuloksia?

Politiikan tekemisen rakenteet kaipaavat uusia ratkaisumalleja. Jokainen hallituskoalitio pyrkii ulosmittaamaan maksimaalisesti omat tavoitteensa kaudellaan. Suurten rakenteellisten uudistusten läpivientiin tarvittaisiin kuitenkin laaja konsensus; niiden ratkaisujen pohjalta pitäisi pystyä seuraavankin hallituksen toimimaan eikä ensimmäisenä aloittaa purkaminen.

Olisiko aivan mahdoton ajatus sopia hallitusohjelmassa opposition kanssa yksi iso uudistus, joka tehtäisiin yhdessä? Malli olisi riippumaton siitä, onko vallassa enemmistö- tai vähemmistöhallitus, vaikka toimintatapana se vähemmistöhallituksen mallia kyseisen uudistuksen kohdalla muistuttaisikin. Kun etukäteen sovittu uudistus saataisiin maaliin, kunnian siitä saisivat yhtä lailla hallitus kuin oppositiokin. Tällaisiksi suuriksi yhteishankkeiksi sopisivat juuri soten, perhevapaiden ja sosiaaliturvan eli sotun kaltaiset uudistukset. Helppoa ei varmaan tämäkään tie olisi, mutta ehkä kokeilemisen arvoinen.

Kommentit

  • plokkariukki

    Sari on tavallaan oikeassa, mutta mahdottoman asian edessä. Mikä voisi olla sellainen yhteinen asia, josta voitaisiin yhdessä sopia, joka vietäisiin taatusti “maaliin” seuraavan hallituskauden (4 vuotta) aikana? Tuntuu siltä, että Suomeen kaivattaisiin diktaattoria (Kekkonen), joka sanoo miten ja mihin mennään. Mediat ja somet tekevät suurimmasta osasta politiikoista demokratian pellejä, jotka yrittävät miellyttää kaikkia ja pelkäävät kielteistä kritiikkiä ja seuraavia vaaleja. Vähintäin “omia” ja vaalityön rahoittaneita tahoja on toteltava, vaikka oma, ehkä yhteinen etu ja järki sanoisi toisin. Turha tyhjätaskun ja fiksun on Arkadianmäelle ja Brysseliin pyrkiä. Jos saa tarpeeksi tukijoita kampanjalleen ja luiskahtaa vihreälle oksalle, silloin loppukin järki “pannaan narikkaan” ja kädet ovat tiukasti sidottu “meidän” tapaan hoitaa asiat. Ihmekö se, jos fiksumpi politikointiin kyllästyy. Kohta siellä ei ole kun pakkaleeneja ja hakkaraisia. Tuleepa edes taksit työllistettyä ja edesmenneen oikeusvaltion ja eduskunnan sietokyky testattua, on se jo jotakin sekin.

Jätä kommentti

*