Rahaliittoa pusketaan yhteisvastuisiin

EU komissio antoi itsenäisyyspäivänä ehdotuksensa rahaliiton syventämiseksi aimo harppauksin. Monet EMU:n kehittämiseen tähtäävistä avauksista ovat Suomen kannalta vähintään haasteellisia, osa jopa vahingollisia.

Komissiossa ajateltaneen EU:n perussopimusten muuttamisen olevan sen verran työlästä, että on helpompaa asettaa euroalue EU:n syventymiskehityksen tienraivaajaksi. Kahden nopeuden unioni jakaa kuitenkin jäsenmaan keskenään ja kasvattaa painetta euroalueen omaan budjettilinjaan EU-budjetin sisälle, mikä sisältyykin komission uusiin avauksiin. Brexitin myötä Suomen nettomaksuosuus uhkaa muutenkin nousta ilman, että muiden euromaiden rakenneuudistuksia tai pankkiunionin varautumisjärjestelyjä ruvetaan maksamaan yhteisestä kassasta.

Suomen hallituksen olisi topakasti torjuttava myös euroon halaavien maiden ns. lähentymisväline sekä vakautusväline, jolla taasen taantumaan joutuneita maita tuettaisiin investointilamassaan. Vakautusväline on juuri sellainen suhdannepuskuri, joka tähtää tulonsiirtounioniin jäsenmaiden välillä. Rahoitus olisi kaiken lisäksi tarkoitus kaivaa nykykehyksistä budjettisiirtoina sekä koheesiorahastosta. Tämä tarkoittaisi väistämättä lovea meille tärkeisiin maatalouden ja pohjoisen harvan asutuksen tuen osuuksiin.

Suomelle periaatteellisesti kaikkein hankalin esitys on kuitenkin komission paketin kärkihanke Eurooppalainen valuuttarahasto, EVR. Tämä korvaisi nykyisen velkajärjestelyyn erikoistuneen Euroopan vakausmekanismin, EVM:n, joka on jäsenmaiden keskinäinen ja vaatii päätöksissään yksimielisyyttä. Suomi on pääomitanut EVM:ää noin 1,4 mrd:lla eurolla ja sen jokainen tukipäätös tulee hyväksyttää eduskunnassa kuten Kreikan kriisin yhteydestä muistetaan.

Nyt komissio haluaa ”nopeuttaa kriisitilanteen päätöksentekoa” ja tuoda järjestelyn EU-lainsäädännön sisälle. Tällöin varautumismenettelyn käyttöä koskevissa äänestyksissä siirryttäisiin 85 prosentin vahvistettuun määräenemmistöön. Suomen kaltaisen maa vikinä ei paljon painaisi, kun valtion vastuut muiden päätöksellä kasvaisivat. Kaavailtu menettely rikkoo Suomen omaa budjetti suvereniteettia, ja saattaisi jopa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.

Budjetin ja EVR:n lisäksi kolmas Suomelle päänsärkyä aiheuttava avaus liittyy pankkiunionin loppuunsaattamisen aikatauluun ja tapaan. Valtioiden ja pankkien kohtalonyhteyden katkaisemiseen ja sijoittajavastuun lisäämiseen tähtäävä pankkiunioni voi kompastua yhteiseurooppalaiseen talletussuojaan. Moraalikato on ilmeinen, jos jäsenvaltiot eivät hoida omia riskipankkejaan ja tervehdytä pankkisektoriaan, vaan lykkäävät ongelmansa asiansa hoitaneiden pankkien, tai paremminkin niiden palvelumaksuja maksavien asiakkaiden, kontolle.

Etelä-Euroopan pankkien ongelmaluottojen määrät huitelevat 15-30 prosentin tietämillä, kun Suomessa jäädään prosenttiin lainakannasta. Vie vuosikymmeniä ennen kuin päästään riittäväksi katsottavaan riskittömyyteen, niin että talletussuojajärjestelmä voisi toimia tasapuolisesti. Komission mielestä valmista on kesään 2019 mennessä!

Komission esityksissä on lisäksi paljon institutionaalista sälää kuten yhteistä valtiovarainministeriä, euroryhmän asemaa ym., joihin huomio helposti kiinnittyy. Sen sijaan varsinainen agenda on vahva yhteisvastuun rakentaminen erilaisten mekanismien ja rahastojen kautta. Tämä on ongelmallista, sillä
paine tehdä tarvittavat uudistukset jäsenmaissa heikkenisi merkittävästi. Markkinaehtoisuudesta ei pidä siirtyä yhä kauemmaksi, vaan jokaisen jäsenmaa tulisi ensisijaisesti omin toimin kantaa vastuuta omasta taloudestaan.

EMU:a on kehitettävä harkiten ja vähitellen. Ensi alkuun riittäisi, että kaikki jäsenmaat noudattaisivat kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä ja alentaisivat hyvinä vuosina velkojen suhdetta kansantuotteeseensa, jotta kriisivuosina on käytettävissä kansallisesti kerättyjä varastoja. Opetus vertauskuvan seitsemästä lihavasta ja laihasta lehmästä olisi komissiollekin paikallaan.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kerropa lisää kun aika sallii.

    Pohdin joskus maallikkona, että tätä yhteisvastuuta on jo kasvatettu niistä ajoista. jolloin (Urpilaisen aikaan) Suomi sai Kreikan tapauksessa (osa)vakuuksia lainojen takuujärjestelynä, keskuspankin velkaostojen (”seteli-/investointirahoituksen”) kasvattaessa myös Suomen pankin velkasaldoa niin, että valtion velkataakka on, eduskunnan pankin velkaosuuden mukaan lukien, jo kaksinkertaistunut (SP:n vastuunotto muistaakseni korotettiin 80 miljardiin).

    Keskuspankkihan voi sinänsä mitätöidä rahaa painamalla ostamansa ja maksamattomat velat, mutta jos ne jouduttaisiin maksamaan oikeasti, yhteisvastuu toteutuisi parlamentarismin ulkopuolella rahaliiton piirissä jo nyt).
    Kannattaa olla huolissaan myös hallituksen pöydässä.

Jätä kommentti

*