Synkkä syksy tulossa?

Koronan varjossa syyskauttaan aloittava eduskunta saa isoja asioita pöydälleen; EU:n elpymisrahastoesitys ja tulevan vuoden budjetti niistä päällimmäisenä. Yhteisvelkaan vuosikymmeniksi sitovaa ja EU:n omia sääntöjä rikkovaa elpymisvälinettä ei voi kannattaa, ja kotimaankin budjetissa ”huldahuoleton” meno hirvittää. Tuiki tarpeelliset työllisyyspanostukset uupuvat edelleen, mutta rahoja kylvetään sinne tänne hallituksen ideologisiin lempihankkeisiin.

Sen sijaan leikkuri näyttäisi osuvan kylmällä tavalla sote-järjestökenttään, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisotyöhön, joilta ollaan viemässä lähes kolmannes rahoista, ellei budjettiriihessä asiaa paikata. Veikkauksen tuottojen alenemisen korvaaminen järjestökentälle nyt ja tulevaisuudessa on yksi syksyn isoista ratkaisuista. Yhteiskunnan kannalta keskeisiä järjestöjen tuottamia tukipalveluita mm. vammaisille, pitkäaikaissairaille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille sekä nuorille ei saa ajaa alas.

Työllisyystoimien puuttumisen lisäksi edes työttömien määrän kasvuun ei olla varauduttu. Syksyn suhteen ollaan vielä aivan alussa, ja lomautusten lopullinen kohtalo ratkeaa tulevien viikkojen aikana. Viime päivien uutisten valossa näyttää tosi pahalta; tuhansien työpaikkojen kohdalla yt-neuvottelut päällä ja Kaipolan paperitehtaalla lappu luukulle.

Seurasin demareiden puoluekokousta sillä silmällä, että perinteinen työn puolue toisi avauksia työllisyyden ja talouskasvun parantamiseen. Kuulimme kuitenkin vain toistona epärealistisen, palkansaajia kosiskelevan vision kuuden tunnin työpäivästä entisellä palkkatasolla. Marin totesi käyvänsä asiasta jatkoneuvotteluja ammattijärjestöjen kanssa, mutta kaipa ne palkat maksetaan edelleen työnantajien ja yritysten toimesta. Toteutuessaan esitys tarkoittaisi kustannusten kasvua ja rajua kilpailukyvyn heikennystä työnantajille tilanteessa, jossa yritysten selviäminen on vaakalaudalla muutenkin.

Julkisen puolen ammateissa mm. vuorotyössä hoiva-alalla esitys edellyttäisi kymmeniä tuhansia uusia työntekijöitä, vaikka työvoimapula rokottaa alaa jo nyt. Marinin visio tarkoittaisi tosiasiassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden purkamista, mikä ei voi olla kenenkään etu, sen paremmin palkansaajien kuin työnantajienkaan.

Tuottavuuskasvua ei saada ilman työelämän uudistuksia, ja tuottavuuskasvu puolestaan on ehdoton edellytys palkkojen parantumiseen tai siihen, että työaikaa voitaisiin vaihtoehtoisesti lyhentää. Koko Marinin hallituksessa on se henki, että työelämäuudistuksia ei haluta, mutta sen hedelmät jaettaisiin kernaasti jo etukäteen.

Julkisen puolen menonlisäyksien kautta kansalaisten verotaakkaa ja valtion velkaantumista kasvatetaan, ja samalla asumisen ja liikkumisen kuluja kiristetään ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuja nostetaan. Vaikea nähdä, miten tämä olisi yksityispuolen ostovoimaa ja siten kulutuskysyntää parantavaa elvytystä. Veronkevennykset olisivat kotimaan elvytyksessäkin tarpeen, mutta hallitus suuntaa ne EU:n elpymispaketin kautta – Italiaan!

Jätä kommentti

*