Tavoitteeksi oikeudenmukainen elintarvikeketju

Viime päivinä on käyty kiivasta keskustelua siitä, kuka lopulta maksaa kauppaketjun halpuuttamis-tempaukset. Kauppa väittää nipistävänsä alen katteistaan, mutta samanaikaisesti sisäänostajat painostavat maakunnissa vihannesviljelijöitä hinnanalennuksiin. Kauppaketjut syyttelevät toisiaan harhaanjohtavasta markkinoinnista, jossa poukkoilevat lähtöhinnat ja alennusprosentit ovat saaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastonkin varpailleen. Kuluttaja-parkakin alkaa olla päästä pyörällä ruokakaupassa riehuvasta hintasodasta.

Usealla suomalaiselle tuottajahintojen karu totuus taisi valjeta vasta siinä vaiheessa, kun viljelijät möivät tempauksessaan ruokaa toreilla tuottajahinnalla. Ällistyksen lisäksi moni ymmärsi, miten heikossa asemassa pienet maatalousyrittäjät ovat arvonmuodostusketjussa. Kampanja oli hyvä osoitus siitä, että kuluttajien on saatava nykyistä paremmin tietoa siitä, mistä elintarvikkeiden hinta koostuu. Läpinäkyvyyttä tarvitaan alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan osuuden ilmoittamiseen.

Tuottajahinnat ovat viime vuosina laskeneet toki muistakin syistä mm. EU:n maitokiintiöiden purun ja maailmanmarkkinoiden kehityksen takia. Silti ei voi vähätellä, etteikö esimerkiksi kaupan omien tuotemerkkien ns. private label – tuotteiden yleistyminen ole osaltaan johtanut hankintahintojen laskuun. Suuret toimijat pystyvät polkemaan tuottajahintoja alas isojen hankintaerien avulla. Tämä johtaa paitsi tuottajahintojen laskuun myös kuluttajille tarjottavien tuotemerkkien vähentymiseen.

Suomen päivittäistavarakauppaa dominoi kaksi suurta toimijaa, joten kehitys johtaa väkisin epäterveeseen kilpailutilanteeseen. Jos tuotanto myytäisiin useammalle toimijalle, pysyisivät tuottajahinnat paremmin kannattavalla tasolla. Kuluttajalle kaupan omat merkit markkinoidaan edullisemmalla hinnalla, kuitenkin laadun ja valinnanvaran kustannuksella. Elintarvikealan terveen kilpailun sekä kuluttajasuojan vuoksi on varmistettava, että tiedot tuotteiden alkutuottajasta ja valmistajasta tulevat selkeästi esille. Tärkeässä asemassa tuottajahintojen kehityksessä ovat tuottajaosuuskunnat, joiden asemaa tulisi kehittää ja vahvistaa sekä myös lisätä suoramyyntimahdollisuuksia esimerkiksi verkkokaupan kautta.

On koko elintarvikeketjun etu, että kaikille sen toimijoille turvataan oikeudenmukainen osuus lopputuotteen arvosta. Suomalaisten kuluttajien ostopotentiaalin lisäksi alan vientimahdollisuudet ovat erinomaiset. Tuotekehitykseen ja tuotemerkkien markkinointiin tarvitaan panostuksia. Myös suomalaisten osaamista myynnin ja markkinoinnin saralla pitää parantaa yhteistyössä yritysten ja oppilaitosten välillä. Suomalainen ruokateollisuus pitää samalla saada näyttävästi esiin valtion vienninedistämistoimissa. Olisiko MTK:lla tässä mahdollisuus tyrkkiä myös pienempiä tuottajia vienninedistämisen alkuun tuella ja neuvonnalla? Lisääntynyt vienti lisää ruoan kysyntää ja nostaa tuottajahintoja, joten voi sitä edunvalvontaa tehdä myös tuota kautta.

Taloudellisten mahdollisuuksien lisäksi elintarviketuotannossa on kyse aina maamme huoltovarmuudesta. Ilmastonmuutos, talouskriisit ja aseelliset konfliktit voivat hyvinkin nopeasti vähentää merkittävästi ruokatuotantoa maailmanlaajuisesti. Emme voi tuudittautua sen varaan, että saamme hankittua elintarvikkeita ja energiaa ulkomailta kaikissa tilanteissa. Omaatuntoaan voi toki rauhoitella ostamalla ”reilun kaupan”-tuotteita maapallon toiselta puolelta tuotettuna, mutta mitäpä jos varmistaisi oman ja suomalaisen tuottajan huomisen, ja poimisi koriinsa kotimaisia elintarvikkeita.

Kommentit

  • Eino J. (maalikkona)

    Tältä vaikuttaa – oikeudenmukaisuus on hyvä tavoite, laitoin peukun.

    Nythän markkinahintamekanismi meillä toimii, kun kaupan hinnat alenevat halpuutettuina? eikö vain? Perinteisestihän monopolistinen hinnanmuodostus toimii toisin päin, siis hinnat ovat korkeat.

    (Suuren) laman jälkimainingeissa Yhdysvalloissa todettiin, että ainoastaan maataloustuotteiden hinnat joustivat markkinatalousmekanismin mukaisesti, kun teollisuustuotteiden hinnat pysyivät vakaina (tuotantoa supistettiin kysynnän pienentyessä).
    – Tämä johtui siitä, että maataloustuotteitten tarjoajia oli enemmän (liikaa) kuin kysyntä edellytti – mutta hintamekanismi toimi kuitenkin kuten piti.

    Yhtäältä, nyt meillä Suomessa: myös ulkomainen tuonti(uhka) ja maailmanmarkkinahinnan muodostus vaikuttavat suomalaisen maataloustuotteen hintaan (kotimaiseksi en tässä laske ruotsalaista tai saksalaista tuotetta, vaikka se unionissa niin tehdäänkin – poliitikot voivat täsmentää.

    Blokistin näkökulmaa täytyy pohtia laajasti, kiitos.

Kommentointi on suljettu.