Kirje tuntemattomalle

Huomasin alakusyksystä kirjaston ilimotustaululla lipetin, jossa pyyvettiin kirjottamman kirje tuntemattomalle. Aattelin, jotta voishan se olla mukava kirjutella jollehii, joka ei muuten suata suaha ikänään postia keltään. Vuan niinpä tuo oli kaikonna mielestä, niinkun monesti käypi nykymualimassa kirjeen kirjutuksissa ja monessa muussahii asiassa. Vuan pittää nyt muistaissan korjata asia:

Heipä hei vuan, tuntematon ystäväin!

Mitteepä sinne kuuluu? Tiällä ei ihmeempiä. Pakkasia on pielly. Illat männöö sisällä turjottaissa, kun ei tarkene lähtee pihalle.  Autohii varmaan jämöttää ihan yhtä jiässä kun mummohii, vuan ootellaan leuvompia keliä kumpanennii

Tuota … mitenkäs oot muuten voina? Mukava, jos hyvästi, sitähän sitä aina toivos lähimmilleen … ja vieraammillehhii. Vuan jos on männy huonommin, on tullu vastoinkäymisiä, sairautta tai pettymyksiä … niin mitenkäs sitä sitte tiältä matkan piästä lohuttas … Jos tunnetas, niin voisin tulla käymään, vuan kun ei, niin toivon, jotta sulla ois joku siinä vierellä, ottas kainaloosa tahi vaikka vähä silittelis tai ainahii kuuntelis. Sehhii suattaa jo vähä helepottoo. Vuan elä jiä liikoo itekses asioita miettimmään, liiallinen yksinolo on epämielenterveellistä.

Tiijän, kun olin vuos sitte kolome viikkoo puhekiellossa. Ensmäinen viikko mäni mukavasti, jotta mikäs tässä, ajatus vuan kirkastuu. Vuan toisella viikolla alako ruveta jo rasittammaan pelekkä tekstiviestiin ja netin varassa oleminen. Kolomannella viikolla aloin luvata huastelemmaan ja het alako tautihii paranemmaan. Joko lienet ite jokatalavisen lunssan pitänä. Mullahan tuo on vähä polovee kojottana viime aikona, vuan jospa se siitä.

Kun en tiijä sinun kuulumisistas, niin huastan vähä lissee omistan. Tapasin viime viikolla yhen ystävän kansa. Myö käyvään suunnilleen kerran kuukauvessa syömässä kahelleen, päivitettään siinä samalla vähä kuulumisia, vinnoillaan toisilleen ja nauroo rätkätettään piälle. Mulla kävi edellisellä kerralla sillä keinoin, jotta unohin meijän lounasrehvit, vartin yli sovitun aijan asia ätkähti piähän. Vuan eipä siinä ennee ollu mittää tehtävissä, pettymyshän siinä ystävälle tuli. Yritin pyyvellä anteeks, vuan ei siitä ollu apuva. Kun ei sua anteeks nätisti pyytämällä, niin pittää ottoo muut konstit käyttöön. Kokkeilin onnistusko tuo setelillä. Ja onnistu: tonni kätteen ja anteeksanto tuli saman tien. Valuutalla ei näytä olovan väliä, kun asia selevis Unkarin tuhannen forintin setelillä ja tuas naurettiin makkeesti. Niin niitä ystävyyssuhteita hoijellaan. Tosin hiän kyllä jäläkeenpäin vielä ilimotti, jotta anteeks annetaan, vuan unoheta ei millonkaan.

Liekkö sulla semmosia asioita elämässäs, joita et oo voina unohtoo. Taitaahan sieltä menneisyyvestä putkahella ite kellähii mieleen monenlaista muistoo, vuan sitä toivon, jotta ne ei kasvata katkeruutta mieleen. Sen kansa on tukala ellee. Jos pystys elämään kutakuinnii sovussa oman ihtesä ja siinä sivussa vähä muihinnii kansa, niin oishan se helepompi tiällä tallustella. Minun poikan kuletti pienenä kukkapöyvän alle peittoja ja tyynyjä. Oli justiisa ollu jottai erimielisyyttä. Kysäsin, jotta mitteepä hiän sinne rakentaa. Sano tekeväsä sovintoo. Kokkeileppa saisitko sinä rakennettua mielees semmosen paikan.

Pikkuhiljoo ruppee ilta hämärtymmään. Yks päivä alakaa tuas kiäntyä lopulleen. Ihan hyvä päivä, vaikka en mittää erikoista suannakkaa aikaan. Kävin kaupalla, luin kirjan, selevittelin vähä kierrätykseen mänöviä tavaroitan ja kohta aukasen television ja katon sitä vähä aikoo. Ihan tavallinen päivä, vuan hyvä silti, kun ei aina tarvihe suaha mittää aikaseks. Mitä lienet sinä puuhanna. No joka tappauksessa toivon, jotta ossoot pittee huolta omasta hyvinvoinnistas, muistat levätä etkä jatkuvaan rasita ihtees liikoo.

Voi hyvin tuntematon ystäväin. Lämpösiä ajatuksia sulle laittelen ja terveisiä Tuulalta

 

 

Jätä kommentti

*