Muisto kesältä 2013

Se se vasta onnii mukavoo, kun piässöö vielä äitin ja isän kansa kesäteatterriin. Kaikkein parasta siinä on tietenniippä se, että oovat vielä tiällä lähtemässä ja toisekseen se, että lähtöövät käyttämmään lastaan tuommosissahhii riennoissa.

Ensin körötellään jonnekkii metän keskelle, eikä tarvita mittää kepsilöitä, isällä on kartta piässään. Vaikka ollaan pihassa melekein tuntia ennen esitystä, niin kenttä on täynnä autoja. Ja keltaliiviset miehet on ohjailemassa minnekkä pysäköijään. Sannoovat, että on vaikeeta suaha vappaaehtosija hommiin, vuan liikenteenvalavaontaan näyttäs ainahhii olovan tunkuva. Ja sepä onnii miesten hommija, ei oo akoista siihen. Tietäshän tuon mitenkä vinkkelissä ois autot, jos naisten ohjeilla pitäs täyttee parkkipaikka.

Het risteyksessä on ensmäinen ukko viittilöimässä, jotta ajappa tätä viivoo pitkin. Vettää käillään pitkävviivan ilimaan viereesä ja sitä pitkin körryytettään seuroovan miehen kohtaan. Se piirtää ilimaan puolympyrän, jotta kiepaatappa tässä semmonen lehmänkiännös, niin piäset tuohon kohti parkkiin ja sitte se perruuttaa auton eessä takaperin ja millilleen pittää olla kohillaan se auto.  Vuan kuskin pittää olla varovainen, ettee kurrauta sen varpaille, kun se iha yheäkin nostaa kätesä, jotta tässä se ois, se teijän paikka. Vuan niinpä sitte muutaman venkslauksen jäläkeen törötettäännii parkissa ja aletaan kahtelemmaan, jotta onpa sakkia, kettees tiällä on, näkkyykö tuttuja ja missees se ol se lipummyynti.

Liput on varattu etukätteen ja siskot vielä varmistanna, jotta oothan varmasti muistanna tilata. Täyttä on, tulloopa turha reissu, jos et oo hoitanna hommoos. Kerran sano yks siskon, jotta sinua pittää vähä seurata, kun sinnoot niin huima. Ihanpa onnii oikeessa, en taija ihan aikuiseks ies haluta kasvoo ikinä.  Siitä juolahtihii mieleen, jotta ois mukava kerran kaupassa, siellä kun joskus sotkeutuu eri matkoihin, männä neuvontaan ja pyytee kuuluttammaan, jotta tiällois Tuula 53 vuotta, ehtii äitiä ja issee, löytyy neuvonnasta.

Vuan nytpä männäännii lippukassalle. Se myynti on akkain hommija. Jono leviää ties minne pitkin pihhoo eikä savolaisilla oo mittää ommoo revviiriä, vuan tiiviisti miestensannoin tappituntumalla seistään kiini toisissaan. Oon sevverran kaupuntilaistunna, jotta pikkisen ahistaa, jos takana seisova liimaatuu selekään. Vuan toisaalta, onhan se tämmöselle yksinelävälle hyväkssii ottoo vastaan suatavilla olovoo lämpöö ja lähheisyyttä.

Jono etenöö hittaasti, kun toinen lipunmyyjistä luettelloo lippuloihin numerot ja toinen niitä kirjuttaa. Tavallissuuvesta poiketen onnii numeroijut paikat, on nimittäin loppuunmyyty tämä esitys. Pikkusen vöyreemmän olosena voip männä ja sannoo, jotta mullapa ollii varatut liput. Vaikka isä antohhii rahat, kun vanahemmat ylleesä maksaa.

Ovella mies sannoo, jotta eläpä levittele niitä lippuloitas, katoppa näin on helepompi repästä tuo reuna, kun oovat näinikkää piälekkäin. Enpä tiennä tuotakkaa. On ne sitte kasevia nuissa hommissaan.  Ja sitte eiku ehtimään paikkoja. Vuan sepä onnii tehty helepoks, kun vastaan kipittää paikannäyttäjä. Ja sehän on selevä, jotta sehhii on miesten hommoo. Ei kannata kiirehtiä omalle paikalleen, vaikka se ois etupenkissä, kun hyvinnii suattaa osua viärään penkkiin. Ja sitte törötettään puol tuntija istuvillaan ja ootettaan alakua.

Myö istutaan kolomelleen kolomanneks viimesen rivin piässä ja toinen piä on ihan tyhjä, vuan kun ollaan lähempänä oven suuta, niin kaikki nostattaa meijät seisommaan, vaikka toisesta piästä piäsisi helepommin. No liikunta tekköö hyvvee lihaksille ja vanahemmiten etennii reislihaksija kannattaa voimisteluttoo, kun on sitte vielä vanahempana helepompi piästä pöntöltä ylös, kun on koipiin lihakset ies jonniilaisessa kunnossa.

Teatterpäiväks sattuu tietennii kesän kylymin päivä ja immeiset on enempi ja vähempi paremmin osanna varustautua kylymään ja vettoon. Yks mies on tullu lyhythihasella paijalla ja sortissa. Vuan se suattaa ollahhi niitä miehiä, jotka piättää kevväällä kulukee koko kesän sortsissa, kelissä kun kelissä. Laittaapaha sitte pitkät kalsarit alle, jos ruppee liikoo kylymällä hyrräättelemmään.

Katsomossa on sitte ainai joku, joka on näyttelijjäin tuttava eikä pie sitä salassa. Kovvaan iäneen sannoo istuissaan, jotta kävin tuossa huastattamassa piäosan esittäjjee tullessan. Se kun on meijän nuapurin minijän siskon mies, melekeen sukuva. Se ku on ihan parraita tapoja nostoo ommoo arvoosa, kun tuntoo jonnii julukissuuven henkilön. Sitte se istuu penkissään, piä pyörii ja koko aijan kuulluu minen niä tästä, minen niä tästä mittää. Ei tule mittää, kun ei tästä niä mittää. Luulis näkövän, kun piä pyörrii kaikkiin muihin yläpuolella.

Vuan sepä kahtellookiin uutta paikkoo. Näyttelijäin tutulla kun voip olla erikko oikeuksia. Se penkinnäyttäjä on tietennii sehhii sen tuttu, ja sille se huutelloo, että katoppa Erkki mulle parempi paikka. Erkillä suoristuu selekä, kun sillon piätäntävalta penkkiasijoissa. Sannoo kuitennii, jotta kuha alakaa, niin tule sylliin istummaan, siitä niät parraiten. Se tuo lirtti toimmii ihan iästä riippumata. Vuan kohta se nainen purjehtii Erkin viittilöimmään takarivviin, korkeimmalle kekottammaan ja huutaa vielä männessään, jotta tuleppa vuan sinähhii Elma tänne, mahtuu tänne vielä toinennii.

Vielähhii ois vartti alakuun. Isän vierreen tuop tuolisa johhii naisimmeinen, joka alakaa heti viäntee juttua. Vertailoovat teatterikokemuksijjaan, kun just eilen olivat äitin kansa olleet toisessa esityksessä. Jotta vankkoo kulttuurisukuva tässä ollaan, ainahhii kahtojana, vuan eipä oo meikäläisellä kettää tuttuja tässä näytelmässä, jotta piäsis näyttämmään, jotta oon sitä minähii jottai.

Vuan sittäpä se kello jo kilikattaahii ja pittää keskittyvä näytelmään. Otetaanhan kuitennii sisua ensin ja ruvetaan sittä suu makkeena kahtommaan mittee ne on tälle kesälle keksinä.

Jätä kommentti

*