Ahonen kyyvitti Tallinnaan

Ollaan siskon kansa jonniisortin kästyöihmisiä ja on käyty porukassa monet kästyömessut. Tänä vuonna lähettiin kuitennii merta eemmäs kallaan. E. Ahonen järjestää kaikenmualiman retkiä ja myöpä lähettiinnii Ahosen kyyvissä Tallinnaan Martin markkinoille ja vähä muuvallehii.

Auto lähti torstaiuamuna kymmenen yli kuus, niinpä piti herätä ennen ylösnousuva. Vuan sen jäläkeen helepottikii, kun reissussa ei tarvinna osata mittää muuta kun kello. En oo ennen ollukkaa niin hyvin ohjatulla matkalla. Oppaana oli aina hyväntuulinen Sari, joka kerto tarkalleen etukätteen minne männään ja millonka pittää tulla takasi. Kuskina oli Markku, joka pyöritteli näppärästi autoo, kuletteli meitä lyhyvettii matkat paikasta toiseen ja kerto mukavia juttuja ootosaikona. Kiitokset erinomasesta palavelusta! Matkalla oli 18 naista ja yks mies. Suurin osa näytästi olovan meleko ammattilaisia kästöissä. Kerkesivät nimittäin matkan aikana jakkoo yhen jos toisennii neule- sun muun ohjeen toisiisa kansa.

Matka Helsinkiin mäni sukkelaan siskon ja vähä muihinnii kansa rupatellessa ja laivalle myö oli varattu lounas, jotta ei heti näläkä yllätä. Vuan humala ois suattana yllättee, jos ois likitetty hintaan kuuluvoo punaviiniä ihan valtomennaan. Vuan meillä oli illalla vielä oopperaan mänö, niin otettiin asijallisesti.

Hotelliin kirjautumisen jäläkeen kerettiin käyvä tutustumassa ympäristöön. Reissussa pittää aina piästä heti alakuusa hahmottamaan mittee on missäi ja etennii missee on kaupat. Käytiin myö niissä sisällähii, kun ostettiinnii jo jottai viemistä. Sittä piti jo joutuva laittautummaan oopperaan. Liput sai halavalla, niin pitihän sitä männä, vaikka tapahtumat esityksissä etenöö meleko hittaaseen tahtiin enkä muutenkaa oo niin hirveen innostuna sentyylin laulannasta.

Aikanen herätys ja matkapäivä väsyttivät ja niinpä oopperassa ois sittä nukuttana. Kerran torkahinnii, vuan kuka se siinä metelissä pystyy nukkummaan. Sitä minä arvelin, jotta eikö niillä itellään säry korvat, kun laulaavat niin kovvaan iäneen lähekkäin, kaulakkainnii. Esitys kesti välaikoneen kolome tuntija, jotta olhan siinä istumista. Vuan pittää sannoo, jotta lavasteet oli tosi hienot, orkesteri soitti kommeesti ja taitavasti luritteli laulajattii. Eikä toineeten harmittana, että tul sinnehii lähettyä. Voipihan sitä nyt ainahii töissä esittee suurempoo kulttuurinkuluttajjoo kun oikeesti onkaan.

Perjantaipäivä ollii sittä täynnä ohjelmoo. Myö jätettiin jo villatehtaalla käynti välliin, vuan rampattiin se aika vanahassa kaupungissa. Sittä lähettiin Karnaluksille, joka kuuluu olovan kästyöntekijän aarreaitta ja siellä sitä vasta ollii tavaroo, huhhuijaa. Ois pitänä kotona lähtiissä kirjottoo ostoslista tarvittavista, vuan löytyhän tuolta kaikenmualiman tilpehööriä ja rakkinetta, tupsuntekokonneesta lähtiin iliman listojahii. Lankojahii piti ostoo muutama kerä, vaikka niitä on jo iso laatikollinen, kassillinen ja korillinen kotonahii. Vuan vastasen varalle, ainahan niitä tarvihtoo ja kun halavalla sai.

Kun oli sieltä piästy, ajjoo kurrautettiin Martin markkinoille. Siellä oli virolaista kästyötä ja muutahii tuotosta hallillinen. Savolaisen kästyömatkailijan tunnistaa siitä, että sillä on silimissä miärätietonen katse, mielessä on tietty ostos ja sitä kohti kiijetään vikkelästi muihen välissä puikkelehtiin, hitusen etukenossa porukan keulilla. Kun se on löyvetty, lähetään vähä rauhallisemmin tunnustelemaan muuta tarjontoo. Jos ostohimo yltyy liijan isoks, yritettään kipittöö kiireellä pöyvän ohi ja arvellaan, jotta tuonnii ossoisin tehä ite. Vuan sittä pittää kuitennii männä hakemaan, kun tarvihtoohan sitä mallija. Sitte porukalla katellaan toistesa ostoksija ja harmitellaan, jotta enpä älynnä, minähii oisin tuota tarvinna. Ja sittä viimen piästään tuas kyselemmään toisiltaan ja neuvomaan ohjeita, jotta mitenkä se tehhään tuo ja tuo.

Kästyöimmeiset on lanka-asioissa vähä samantyylisiä kun miehet autoasioissa. Monilla on omat kritteerisä minkä mukkaan esmes lankoja ostettaan ja mikä se on hyvä merkki. Pittääkö olla sukka- eli kinnaslangan kokonaan villoo vai suapko olla sekotetta. Ja valamiiks kirjavaks värjättyjä sekotelankoja suattaa joku villanainen kommentoija hitusen väheksyvvään sävvyyn, jotta suattaapa tuossa paleltoo varvasta.

Omat jalat alako olla markkinareissulla hapoilla, vuan kun oli halli kierretty, käytiin vielä katastamassa viereinen, julumetun iso kauppakeskus. Sen jäläkeen tuntu, jotta koivet on kuluna loppuun poloviin asti, vuan mieli oli hyvä. Sisko oli ostana vuan kahet korvarenkaat, kiikkutuolinmaton ja minä yhen paperpainon ja rintakorun. Loppuilta olihii vappaata, vuan vielä kerettiin hetken levon jäläkeen vanahaan kaupunkiin ennen kuin uniukko tuuvitti matkalaiset levottommiin neuleunniin.

Uamulla käytiin vielä sataman halliloissa. Siellä ei suana katella mittää rauhassa, kun oli jo myyjä esittelemässä ja tunkemassa puseroo sovitettavaks. Siihen männessä olin arvellu, jotta meleko vähällähän tuota piäs rahallisesti. Vuan eipä pitänä paikkoosa, alako kassaatuva jos jonniilaista nyyttiä reppuun ja kun oli vielä sitä ennen käyty superalkossa, niin rupes olemaan kassit pullollaan.

Alkostahan meillä ei ollu mittää ostamista, paitsi ystävälle tuliainen ja siellä ollessa selevis, jotta pittää ostoo kermalikööriä, kun maistattivat sitä ja oli niin hyvvee. Samoin piti ostoo VanaTallinna likkööriä, kun se on hyvä yskänliäke. Sittä maistattivat vielä likööriä, josta voipi tehä hyvvee lökiä. Niinpä piti ostoo se ja sitte se punaviini siihen lökintekkoon. Ja sitte vielä yks puteli jottai, josta suapi hyvvee makuva kuivakakkuun, jäätelönkastikkeeseen ja melekein mihin vuan. Onneks piti jo ruveta lähtemään laivalle, vuan onhan se siellähii supermarketti. Ne ostokset jätän kuitennii kertomata, vuan sen voin sannoo, jotta rahhoo mäni torstaista lauvantaihin reissussa enempi kun viikossa Rodoksella.

Oli siltihii mukava reissu, kästyöimmeiset osottautu hyvin sosiaalisiks ja avuliaiks ja matkan aikana valamistu yks jos toinennii kinnas, sukka ja mitä kaikkee liekkää. Sennii huomasin, jotta oon pitänä ihteen ihan jonniimoisena kästyöimmeisenä, vuan siihen porukkaan verraten ei oma neuloosi oo läheskään pahimmasta piästä eikä kovin vaikeeasteista. Vuan nyt pittää ruveta lopettelemaan kultaselle mänössä olovat sukat, jotka jäi kesken kotimatkalla ja tutkimaan montako likööripulloo sitä oikeesti tuli ostettuva.

 

Kommentit

  • Minäkin sain matkustaa

    Kiitos jälleen kerran mukavasta pyhäpäivän piristys blokistasi. Sain samalla juttusi myötä piipahtaa mielikuvitus matkalla Tallinnassa. Kyllä siellä on aikoinaan tullut rumpattua monta kertaa.
    Nyt reissu-nainen ottaa yömyssyksi sitä kermalikööriä illalla niin saat mukavan ja rentoutuneen yöunen.
    Annaan kynän laulaa kun siltä tuntuu. KIITOS.

Jätä kommentti

*