Aikuisten värityskirjat

Aikuisten värityskirjat on noussu mahottommaan suosijoon. Onhan se värittäminen tuttua melekein kaikille jostai vaiheesta elämeesä ja melekein kaikki lapset on kautta aikain tykännä siitä. Itehii oon väritelly jo kolomessa polovessa, viimesimmin mummon kultasten kansa, joten tietenniippä asia rupes kiinnostammaan.

ET-lehessä oli huastateltu työterveyslaitoksen tutkimusrofessoria, aivotutkijoo, jolta kysyttiin onko semmonen yksinkertanen puuhastelu lapsellista. Hän oli sitä mieltä, jotta ei oo, kun käsillä näpräilemminen ja toistava, ykstoikkonen tekeminen vappautaa kognitiivisia resurssia. Käsillä puuhatessa ajattelu muuttuu.

Värityskirjat kuuluu olovan erityisesti etelä-eurooppalaisten suosiossa ja kun moni ei ossoo neuloo tai kirjoo, vuan kaikki ossoo värittee, niin jopa siitä suomalainennii innostuu.Värityskirjoin avulla voipi värittee mielenrauhoo ja palata lapsuuteesa tai ainahii lapsen vappaaseen mielentillaan. Joku toinen tuas tarvii tekemistä, joka piristää ja suapi hyvälle mielelle – muuttii kuin ihtesä. Kirjakustantamon evustajan mukkaan aikuisten värityskirjat soppii erityisesti tähän monenlaisia ärsykkeitä tuluvivvaan nykyaikaan. Värittäminen on hyvä keino järjestee itelleen rauhallinen hetki arkeen. Moni kustantamo korostaa markkinoinnissa värityskirjoin rentouttavoo ja nuppia nolloovoo vaikutusta

On niin hyvät perustelut ja kun itehhii oon yrittänä opetella elämään enempi tässä hetkessä niin arvelin, jotta onhan se hankittava. Yks tuttava esitteli mulle ommoosa, näpäkänkokosta kirjoo ja piätin hankkia samanlaisen, vuan nepä oli jo loppuna Kuopion kaupoista. Olin mänössä Helsinkiin ja arvelin, jotta sieltähän sen löytää. Kävin tosi monessa kaupassa ja huastattelin myyjiä. Yhessäkii sanovat, jotta uamulla aina laittaavat pinot kirjoja näkyville ja iltapäivällä ne on jo lopussa. Ei löytynä piäkaapunnistakkaa sitä kirjoo, jonka halusin.

Kottiinpalattua marssin tuas kirjakauppaan ja sieltäpä löysin sopivan. Kotona sittä innossan kaivoin puukynät essiin ja aloin värittämmään. Vuan ei lähtenä lentoon innostus, rupes tökkimmään jo muutaman minuutin piästä. En pystynä keskittymmään mitenkään, eikä kiinnostana, vaikka kuin yritin. Se on tuo tavotteellisuus ja tuloksellissuus niin iskostuna mieleen, jotta joutavan värittäminen itekseen ei innostana. Muutaman kerran yritin uuvelleen, vuan ei kun ei. Otin sukanneuleen ja arvelin, jotta eipä oo minua varten tuo harrastus. Sinne jäi värityskirja lehtikasan alle oottamaan parempia päiviä.

siksak

Sukanneulonta tai peiton virkkaus on ihan eri juttu. Niissä näkköö työsä tuloksen erilailla, kun ne voipi ottoo käyttöön ja niistä on jottai hyötyä. Meitä immeisiä motivoipi semmoset asiat, joista on meille jottai hyötyä ja kästöihin tekemisestä sitä on ylleesä. Vaikka onhan sitä muistissa muutamahii vähemmän hyövyllinen kokkeilu, vuan ei niistä sen enempöö.

Laitan mummon kultasille ja muutamalle muullehii postikorttiloita, kun pittää tukkee omalta pieneltä osaltaan postia, jotta eivät irtisanos ihan kaikkia työntekijöitään. Mummon kultaset ollii sittä vanahempineen hoksanna sopivan joululahjan. Sain aikuisten värityskirjan, jossa väritetyt kuvat voipi lähettee postikorttina.

Nyt on tavotetta ja tulloo tulosta. Värittäminen on mukavoo ja jo kuvvoo valitessa voipi miettiä kellekkä sen sittä valamiina lähettää. Pikkutyttölöille voipi lähettee keskeneräsiä, jotta suavat ite värittee loppuun. Yhtä korttia väritti alakuun isompi mummon kultasista, sittä minä ja posti kuletti yhteistyön tuloksen tyttärelle.

Niinpä piäsin viimen minähii palloomaan lapsuuven vappaaseen mielentillaan ja vappauttammaan kognitiivisia resurssiloitan, Pittää vuan varroo, ettei mäne liiallisuuksiin sen kansa, kun en oo ihan aikuiseks piässy vielä kasvammaan muutenkaa. Vuan jos niättä violettipiposen mummon hyppimässä lumikasoissa, leikkimässä itekseen piilosta ja nauravan makkeesti piälle, niin tiijättä, jotta toinnäkösesti on tullu tehtyä vähä liikoo väritystehtäviä.

lumiukko

Jätä kommentti

*