Äkkilähtö

En tykkee kesän loppumisesta, kun syksy on ussein meleko synkkä, satteinen ja viliponen. Tytär oli lähössä reissuun syyslomallaan ja mulla on ollu tapana käyvä aina asunnonvaltoojana hänen poissaoloaikasa ja niin arvelin tehä nyttii.

Sittä torstaiuamuna kun vilutti ja meinas tehä sitähii missä on yks kirjain eri, niin mänin kahtelemaan äkkilähtöjä. Ja niinpä siinä kävi, jotta ennen kuin kerkesin kunnolla aattelemaankaa, olin jo varanna ja maksana pyhäks lähön mualimalle.

Sittä tulihii kiire, kun tulostimesta oli loppuna muste ja ois pitänä suaha tulostettua matka-asiakirjat ja kaikenlaista lomareissulla tarpeellista ilimesty puutoslistalle. Arvelin kuitennii ensmäisenä selevitellä vuateasiat. Levittelin pitkin sänkyä kaiken mittee arvelin tarvihtovan matkalla. Luulis, jotta lämpimissä maissa ei tarvihe hirveesti vuatetta, vuan ei näyttänä ainakaa sen läjän perustella pitävän paikkoosa.

Päivällä kipitin kaupoilla ehtimässä kaikki tarpeelliset tavarat. Piti käyvä apteekissa, värikaupassa, kirjastossa ja ruokakaupassa. No, tulostimen väriä en osanna ostookkaa, kun en ollu kiireessän muistana ottoo patruunan numeroita matkaan, pelekän tulostimen tiijoilla ei yllättäin löytynäkkää, kirjasto olihii sulettu koulutuksen tähen ja apteekissa oli hirveen pitkät jonot. jotta eikun kottiin ja huomenna sittä uus yritys.

Illalla pakkasin romppeet matkalaukkuun, vuan eipä ne sopinakkaa. Sittä alako mietinnät, mittee jättee pois ja mittee ottoo matkaan. Arvelin, jotta enpä läkähy tähän hättään, vuan ootan uamuun ja laitan sittä viestiä ystävälle, jotta oisko antoo lainaan isompoo matkalaukkua. Niin tein ja oli ja sovittiin, jotta mänen hänen kellariisa kahtelemmaan sopivoo.

Kävin hoitelemassa muuttii puuttuvat asiat samalla reissulla. Nyt osasin ostoo tulostimen värin ja kirjastosta lainasin vuan pehmeekantisia kirjoja, kun oovat kevyempiä rahata matkassa. Oli meleko mielenkiintosta valita lukemista sillä perusteella.  Lankakauppaan en männy, kun kotona on pilivin pimmein lankoja ja niistä riittää valita jottai mukkaan.

No nii, nyt oli kaikki tarpeelliset hankittu, sain tulostettua matka-asiakirjat ja pakattua vuatteet sun muut tykötarpeet. Vuan kukahan jaksas kantoo sen laukun, mietin. Pitäskö ottoo kaurapuuropussia mukkaan varalta ja entä kahvipaketti… mistähän sehii lie tullu mieleen, kun en ies juo kahvia. En ottana, vuan sittä piti vielä siivota huushollia ja tyhjentee parveketta. Ei oo nimittäin kukkaa niitä vielä hoitana ja onhan se mukavampi tulla sittä kottiin, kun ei oo joka paikka mullin mallin. Siinä sivussa tarkastin, jotta onhan passi ja reissuvahvistus varmasti kassissa. Ja joka välliin piti miettiä mittee vielä puuttuu tai on liikoo. Kävin matkalaukun läpi parriinnii kertaan, vuan samat romppeet sinne piäty kummallai kerralla.

Uamulla sittä laitoin kaikki viimeset tarpeelliset matkalaukkuun ja toivon, jotta sähköhammasharja ei ruppee surisemmaan laukussa. Luuloovat vielä joksii muuks vehkeeks. Sitten piti vuan sulukee laukku, vaikka kuinka eppäil jottai tähellistä puuttuvan. Passin ja matkavahvistuksen olin tietennii kerennä tarkastammaan heti noustua ja vielä sennii jäläkeen ja muistelin, jotta kopiot kummastahii oli matkalaukussahii.

Sittä kiersin muutamaan kertaan kahtomassa, jotta onhan varmasti kaikki valot pois piältä ja konneet kiini ja kaikki kunnossa ja paikallaan. Sittä roskakassin ja matkatavaroihin kansa pihalle. Roskapussin muistin jättee roskikselle. Ei käynä niinkun aikonaan Turussa assuissa. Yks mies tuli bussiin roskapussin kansa ja tajus tultuvaan mitä oli jiänä kätteen. Siinä onnii sittä pisnesimmeisellä hupasat liikkeet ja ilimeet, kun hokasoo, jotta nahkasalakun vieressä roilottaa läpinäkyvä roskapussi.

Pysäkillä tarkastin vielä passin ja matkavahvistuksen ja hättäilin, jotta tullookohan bussi aijallaan ja jouvunkohan Helsingin autoon. Aikoohan oli puoli tuntia ja matka keskustaan kestää vajjoon kymmenen minuuttia,, vuan eipä sitä ikkään tiijä. Mietin vielä romppeitan ja kotia ja matkoo ja ja… ja sittä ätkähti päihin, jotta onkohan kännykän laturin johto matkassa. Eikun penkomaan reppua ja siellähän se oli, just siinä mihin sen alun perin laitoinnii.

Nyt istun Onnin kyyvissä, kohta ollaan Mikkelissä. Alakumatkan käytin syvähengitysharjotuksiin ja sen miettimiseen, jotta lomapaikassa on kauppoja, jos jottai puuttuu ja jos jottai puuttuu, niin suattaahan sitä pärjätä ilimannii. En oo liikahtana paikaltan mihinkää, enkä aukassu kassia, vuan katonpahan vielä onko passi ja matkavahvistus mukana ja mietin, jotta milläs bussilla sitä pitäs uamulla männä kentälle ja mihinkä aikaan ja pittää vielä illalla käyvä läpi matkalaukku… kyllä tässä alakaa ollahii jo rentouttavan ja ressittömän loman tarpeessa.

Jätä kommentti

*