Automuistoja

Kuopion liikenteen bussi oli eilen palloo kärvähtänä ja sitä lehestä lukkiissa rupes mieleen puluputtamaan omia automuistoja.

Lapsuuvessa piäsin joskus isän kyytiin apumieheks soranhakureissulle ja meleko tärkeenä varmasti istuin isän vieressä tähellisessä hommassa. Marjanpoimintaan mäntiin samasen kuorma-auton lavalla ja siellä tuuleen tuiverruksessa vasta ollii mukavoo. Kerran kessään lainattiin LehonVeikolta volga ja kävästiin kahtomassa kaapunnin vilinee. Ja joka kerran tuli matkalla paha olo ja oksennus, vuan aina sitä reissua silti etukätteen ootettiin kovasti.

Keskikouluun kulettiin kolomenkymmenen kilometrin matka linja-autossa ja on siinä kuskilla ollu kestämistä, kun auto oli täynnä mahotonta meteliä pitäviä murkkuja. Kerran muistan olleeni iteksen matkustajana, kuski kait unneutti minut ja rupes kovvaan iäneen laulamaan, ihan komiastihan tuo koilotti. Ja yks kuski oli semmonen, jotta se aina kiihytti vauhtia niin, jotta hypättiin mäen jäläkeen korkeelle ilimaan penkistä.

Sittä kun piästiin tanssilavaikkään, suatettiin istua autossa koko ilta. Hupatettiin siellä joutavia ja piettiin hauskoo pienemmällä porukalla. Yhen kerran yks kait vähä minnuun ihastunna koulukaveri varasti minun laukun ja sano, jotta sillä eholla suan takasi, jos suapi viijä minut kottiin. Arvelin, jotta ei kait tuo matkalla syöne ja niinpä tellävyvyin kyytiin. Sattu olemaan talaviaika, pakkasta ihan jonnii verran ja sittäpä keskellä ei mittää se kurrauttihii ojjaan, lumi vuan pöllys auton yli ja sittäpä jo nakotettiin ojan pohjalla. Onneks oli niin paljo lunta, ettei autolle, eikä meille käynnä kuinkaan. Kammerrettiin pirssistä tien poskeen ihmettelemään, jotta mittees sitä nyt tehtäs, kun onneks se porukka, jonka kansa olin tanssiloihin männy, tuli perässä ja suatiin porukalla hilattua auto pois ojasta ja piästiin ehjänä kottiin. Ja sain käslaukunnii takasi. Kuski selevitti, jotta jäi liijan pitkään kahtommaan minuva silimiin ja sen tähen ajo ojjaan. Vuan se kahtelu jäi sittä siihen kertaan.

Tuosta eilen palaneesta autosta tuli mieleen semmonen muisto, kun olin kerran lähössä Anttilan eestä Vuorelaan. Siitä tappauksesta on jo vuosia ja vuosia. Oli kova pakkanen ja kun auto pysähty pysäkille, näky takarenkaihin eessä liekkiä. Immeiset vuan seistä törötti jonossa, eli savolaisessa viuhkassa ja alakovat kiivetä kyytiin. Sittä joku vähä nohevampi sano kuskille, jotta näytästäs jottai palavan auton alla. Kuski ei tullu ies kahtomaan, tuumas, jotta se on vuan vepasto. Ja kun ei kerta kuskilla ollu mittää hättee asijan suhteen, niin siinä laumassa myö vuan kiivettiin sisälle. Olin ihan viimesimpiin joukossa, kun en ollu ihan varma, jotta uskaltaako sinne kyytiin männä ensinkään. Kuski kysy vielä joltai, jotta näkkyykö vielä tulta ja se immeinen sano, jotta nyt ennee vuan savuvaa. Ja eikun matkaan. Kukkaa ei männy kuitenkaan istummaan siihen takarenkaan etupuolelle ja olihan tuo meleko hiljanen matka muutennii. Jos se ois roihahtana samalla lailla kun eilinen bussi, niin ois suattana kärvähtee koko lasti kerralla. Se vuan vielähii ihmetyttää, jotta mitenkä ei kukkaa kieltäytynä lähtemästä kyytiin. Vuan perille piästiin ehjänä, onneks.

Eipä sitä aina arvoo mihinkä nokkasa pistää tai mittee elämässä tapahtuu, vuan mukavahan tuo on vielä kekottoo kiikkustuolissa kahtelemassa mitenkä männynoksat tanssahteloo tuulessa ikkunan takana, kliivia kukkii ikkunalauvalla ja miettiä mittee tekis tännään vai tekiskö yhtää mittää.

Ja sitä miettiissä toivotan muillehii levollista viikonloppua ja turvallisia automatkoja!

 

 

Jätä kommentti

*