Oon tässä toista viikkoo kuulostellu ja katellu mittee ympäröivässä kotmuassa tapahtuu. Oon ottana ossoo kahvihuoneen keskusteluihin, vaikka en joihinnii mielestä, enkä aina omastakkaa, juur mittää nuista asioista ymmärräkkää. Vuan kyllähän se on kuulostana välillä siltähii, jotta jokunen muukii on piässy iäneen isommillahii foorumilla enempi tai vähempi ymmärrystä vailla.
Mietin viime viikolla, jotta oon joskus lukena suostuttelutekniikasta, jota tämänhetkinen tilanne muistuttaa. Sitte muistin, jotta sehän taitaa olla Ovi päin nuamoo-tekniikka. Siinä esitettään ensin iso pyyntö ja kun siihen ei suostuta (eli kuvvaannollisesti lyyvään ovi nuamalle), pyyvetään vähemmän. Siihen sittä suostuttaan ja se on kuitennii enempi kun mihin ois ihan alunpittäin suostuttu.
Nyt julukastiin tosi kovat leikkaussuunnitelmat, jotka kolahtas tosi kovasti ja eniten pienpalakkassiin ja etennii naisiin. Ei tunnu oikeuvenmukaselta, ei. Vuan aika vähä on ollu niitäkää oikeuvenmukasia ehotelmia, enempi on vuan ollu semmosta ilimoo, jotta kuhan vuan ei minulta viijä.
Sittä kun rävväätettiin maonluvut pöytään ja het perrään piästettiin kaikkein eniten kärsivät iäneen, niin taijettaan kuitennii vähitellen suaha melekein kaikki lähtemmään mukkaan paremman tulevaisuuven tekemisseen tälläi konstilla. Ei kukkaa haluva itepalavelusynnytystä tahi kipsata koipeesa omatoimisesti suati avustoo omassa syvänleikkauksessa, jos sattuu pyhänseutuun semmonen tilanne piälle tulemaan. Kun ymmärrettään paremmin toistennii ossoo, niin ollaan valamiimpija tulemaan vastaan, tukemaan ja osallistummaan.
Ensin olin vastaan koko mielenilimaasta, vuan nyt oon koko uamupäivän tillittänä kahtoo sitä televisijosta ja tavallaan silleen itehhii osallistunna istumalakolla kiikkustuolissa, vappaapäivällä minähii. Nyt oon sitä mieltä, että ihan hyvä, että järjestivät. Ihmiset sai sannoo mitä mieltä hyö on asioista ja ehotella parempia vaihtoehtoja. Monessa kyltissä näky lukovan sopimisesta ja neuvottelusta. Ja sille tiellehän nuo tuntuu lähtövän nyt kaikki ja se kait se ol alunperinnii tarkotus.
Sipilä yritti viikolla vaikuttoo meihin televisiopuhheellaan, jotta ymmärrettäs tilanne. Hän vaikuttaa suoraselekäseltä mieheltä, joka tuntuu olovan ihan rehellisesti tekemässä parraasa meijän asijassa. Toissa iltana töllössä oli perussuomalainen oikeus- ja työministeri Jari Lindström. Hän sano viimesen viikon olleen hänen poliittisen urasa vaikein, kun on joutuna tekemään piätöksiä ommiin arvoisa vastasesti. Nuamasta näki, että ei oo miehellä heleppoo. Se mitä kunnioitan kummassahii, on sittoutuminen siihen mitä on sovittu, vaikka se tässä tappauksessa onnii hallitusohjelma eli kenkkumainen kompromissi.
Myö kaikki yritetään tehä parhaamu niillä tiijoilla, taijoilla ja sillä älyllä mikä meillä millähii hetkellä on. Sitä toivosin, jotta piäkaapunnissa kokkootuvat isopäiset tekisivät asioita enempi sovussa ja yhteistyössä. Vuan myöhän ne sinne on valittu ja sen tähen siellähii on samanlaisia räkyttäjiä ja nitisijöitä kun tiällä muuallahii.
Ja kun kerran osallistun tähän nitinään, niin pittää varmaan laittoo lista mihinkä ite oon valamis. Mulle ei tule yltyö – eikä sunnuntailisiä, vuan lomarahoista suapi ottoo ja työaikookii voipi vähä jatkoo. Eli samoilla linjoilla oon kätilöihin kansa. Yks huastateltava nainen sano olovasa myös valamis nuihin vähennyksiin, jos suapi jottai muuta tilalle. Kun nuo eellämainitut totteutuu, niin riittäskö se ies vähä korvoomaan oikeuvenmukasemmin jakkautuvia rahallisia menetyksijä, jos opittas tässä rylläkässä neuvottelemaan tuloksellisemmin, sovittelemmaan yhteen erlaisia näkökulumia, tekemään yhteistyössä parempia piätöksiä ja kaikkein tärkeimpänä: tekemään porukalla parempi tulevaisuus meijän lapsille, lapsenlapsille ja heitä seurooville sukupoloville.
