Jäkiskipinän iskemät

Tänä vuonna seurasin poikkeuksellisesti jiäkiekon mualimanmestaruuskisoja. Sen tähen poikkeuksellisesti, kun peli on niin jännee, jotta iteksen en sitä oikein kestä kahtoo. Vuan vanahemmiten näyttää kaikenlainen jännitys mielestä hiipuvan ja niinpä sittä katoin jiäkiekkokisojakkii.

Viime viikonloppuna olin käymässä mummon kultasten luona ja Suomi-Venäjä ottelu sattu sittä lauantaille. Niinpä järjesteltiin päivän touhut sillä lailla, jotta jouvettiin kahtomaan. Neitit 2- ja 4v olivat tietenniippä mukana kisakatsomossa. Se olikii heijän elämässään ihan ensmäinen kokemus, ihmetystä ja kyselyjä riitti koko pelin aijaks.

Ensmäiseks piti tietennii selevittee ketkä pelloo punasissa vuatteissa ja ketkä sinivalakosissa ja kettee on venäläiset. Kivakasti jiällä liukuvan kiekon ehtiminen ja sen matkassa pysyminen oli oma rosessisa. Sittä piti selevittee mitenkä pelin kuluku männöö. Mittee pelissä ylleesäkkää tehhään, kumpiko pelloo kumpaanko mualiin ja kuka voittaa pelin.

Kun perusasiat oli jollai lailla suatu haltuun, niin sittä piti ruveta ihmettelemään pelin kulukua. Minkä tähen tuo tönäs tuota, kuato tuon, löi mailalla tai tyrkkäs reunoo vasten… Siinä ollii kummastelemista pikkuväellä, jotka justiisa ite oppettelloo, jotta toiseen kosketaan vuan hellyyvellä. Siinä meinas männä mummolla kieli solomuun selevittäessä, jotta minkä takia toisten tuuppiminen sittä on sallittua jiäkiekossa. Onneks tässä pelissä ei tullu tappeluita.

Sittä mualiin kohalla piti selevittee, jotta vastustajan tekemiä mualia ei pitäs tuulettoo. Omia sittä siitähii eestä, käet ilimaan ja huuvetaan. Jokkaisen mualin jäläkeen pikkuväki ilimotti, jotta nyt Suomi voitti, jeeee. Vuos sitte isompi kultasista sai synttärilahjaks pelin, jossa kilipailtiin voitosta. Kun hän oli muutaman kerran voittana, alako hän neuvoo ja antoo omia nappuloitaan, jotta mummohii voitti. Semmosilla periaatteilla suattas tässä mualimassa kaikki voija paremmin. Vuan jiäkiekkokisoissa ei semmosella ajattelulla pärjeis pitkälle. Vai liekkö Tanskan pelloojalla ollu semmonen miete, kun tekas Suomipelissä oman mualin, tosin oltiin jo johossa.

Jiäkiekko-ottelu kestää pitkään ja meillä alako tulla ruoka-aika kesken kaiken ja siinä ollii tekemistä, jotta sai porukan pysymään pöyvässä. Isompi kultasista kävi muutamaannii kertaan tarkastamassa tilannetta olohuoneen puolella, kun ei kuulemma pelekällä kuuntelulla selevinnä missee männään. Arvelin, jotta en ala kuitenkaan opettamaan lapsia omille tavoillen eli television iäressä syömiseen.

Ihmeen hyvin neitit jaksovat kahtoo peliä. Välillä tosin piti lainata mummon silimälasia. Ei sen takia, jotta ois nähnä paremmin, vuan siks, jotta suatiin hienoja valokuvia. Ja sitte piti selata mummon kännykän kuvat. Ja pitihän sitä muutaman kertaan köröttee kirkkoon papinmuorin penkkiin ja vettee nuottoo mummon polovilla, vuan eipä ne pelin kahtomista häirinnä.

Kun peli loppu Suomen voittoon ja muamme laulu kajahti, piti sittä selittee, jotta mittee varten alettiin laulammaan ja mikäs laulu tuo onkaan. Ja lopuks ihmetytti vielä, jotta minkätähen pelloojat nakuttaa mailoillaan jiätä. Pittää sannoo, jotta se oli mualimanmestaruuskisojen paras peli monessahii mielessä. Ja jiäpi nähtäväks saiko mummo tartutettua jäkiskipinän pieniin kultasiinnii.